Nyt tullaan kirjallisuuden lajiin, jota harvemmin luen. Kuulin nimittäin autoradiosta aivan loistavan pakinan luettuna aivan loistavalla äänellä. Harmi kyllä missasin alun tiedot, mutta arvelin tyylistä, että kyseessä saattaisi olla Nopola. Ylen tietojen perusteella Erja Manto on lukenut hänen tekstejään. Nopolaan olen aiemmin kuitenkin tutustunut lähinnä lastenkirjojen kautta. Teksti oli niin hauska, että tämä Tervehdin teitä kevätsukkahousuilla lähti mukaani kirjastosta. Se on vuodelta 2001 ja kirjoituksia on aiemmin julkaistu Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä. Jotain jännää lakonista huumoria näissä jutuissa on, länsisuomalaista? Esimerkiksi Minulla on omat lakanat kuvaa tätä länsi- ja itäsuomalaisen mentaliteetin eroa: "Siinä kun itäsuomalaiset pyrkivät yksityiskoteihin, länsisuomalaiset ovat hotelli-ihmisiä". Ehkä. Lukiessa peilaan ja pohdin omaa heimoidentiteettiäni. Olisi hauskaa tietää, miten nämä hämäläisen näkökulmasta kirjoitetut jutut uppoavat vaikkapa savolaisiin, kun itse haahuilen siellä rajamaastossa.
Lyhyempää proosaa kuten novelleja tulee harvoin luettua, mutta nämä pakinat, näihin palaan vielä ja etsin Nopolan uudempaa tuotantoa ja metsästän sitä autossa kuulemaani pakinaa vanhempien suhteesta ongelmanuoriinsa. Ehkä nämä ovat parhaimmillaan juuri paloina yksittäin, autossa ja äänikirjana.
Lause: Moni aikuinen haluaisi ehkä keskustella toisen aikuisen kanssa lasten kysymyksistä: miksi elämme, onko Jumalaa jne., mutta aikuinen uskoo yleensä toisen aikuisen haluavan keskustella aikuisten kysymyksistä: kannattaisiko postimyynnistä tilata itsekiinnittyviä nimitarralappuja.
Tähtiä 3/5 (ja jos se autossa kuulemani ja Erja Mannon lukema oli Nopolaa: 5/5)
WSOY, 2001, 173 s.
***
Lisäys 15.4. Se autossa kuulemani Erjan Mannon lukutulkinta oli Nopolan tekstistä Selkeesti haasteellista kokoelmasta Matkustan melko harvoin.
Nopolan teoksia en ole lukenut, mutta pitäisi niitä sivistyksen vuoksi muutama lukea :)
VastaaPoistaMinäkin olin aiemmin lukenut vain Heinähattua ja Vilttitossua, jossa tekijänä myös Tiina Nopola. Jotkut teoksista on ilmeisesti kirjoitettu murteella(Ei tehrä tästä ny numeroo) ja epäilen, että onkohan liian hankalaa luettavaa, mutta pitää kokeilla. Noin muuten täytyy sanoa, että kirjailija on kyllä onnistunut, jos tyylin tunnistaa, vaikkei edes ole kunnolla lukenut hänen teoksiaan.
VastaaPoistaRisto Räppääjät ovat minulle täysin vielä kirjoittamattomia, ajattelin, että yhden voisi lukea :)
PoistaKannattaa lukea enempikin Nopolan pakinoita! Tai mä ainakin tykkään niistä tosi paljon.... Tämän kevään uutuuksissa on yksi ihan uusi kirja. Rampe ja Eila -pariskunnasta kertovia on useamman kirjan verran ja niillä on noita murteellisia nimiä, vaikkei itse tekstissä sitä murretta sitten niin vahvasti näe. Kannattaa vaikka testata äänikirjana...?
VastaaPoistaHei Velma, itse asiassa tänään kirjastosta lainasin Nopolalta kirjan "Miksi emme taivu pystyasentoon", muita kirjoja häneltä ei ollut paikalla. Olen kuullut kehuja Rampesta ja Eilasta, joten varmasti luen, kun kohdalle osuu. Hyvä tietää, etteivät ole mitään "murrekirjoja". Ne on kyllä hauskoja, mutta vain tiettyyn rajaan saakka.
VastaaPoistaLuin juuri tänään tuon Selkeesti haasteellista -novellin. Se oli kuin omasta elämästäni parinkympin molemmin puolin olevien, aikuisuuden kynnyksellä monin tavoin rimpuilevien poikalasten äitinä.
VastaaPoistaTässäpä raadollista realismia vastineeksi presidentin työryhmän pumpuliin kääritylle Syrjäytymisen ehkäisykampanjalle.
Se taitaa olla just näin; tarkkanäköistä tekstiä Nopolalta. Omat lapset on vielä sen verran pieniä, ettei ihan osannut samastua mutta siltikin teksti oli loistava äänikirjanakin. Kiva kun vierailit blogissani.
Poista