keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Roald Dahl: Taikasormi ja Nilviöt


Roald Dahlilla on omintakeinen, yliampuva ja ronski huumorintaju. Hän ei tosiaan pelkää kirjoittaa lapsillekaan huumorilla! Entuudestaan tuttuja teoksia minulle olivat Matilda, jossa älykäs koulutyttö kostaa matalan fantasian keinoin ilkeälle rehtorille, sekä pienemmille suunnattu kuvakirja Suunnattoman suuri krokotiili, jossa krokotiili metsästää lapsia syödäkseen. Aika hurjaa, mutta moneen kertaan kirja on meillä luettu.

Taikasormi ja Nilviöt ovat molemmat lyhyitä lastenromaaneja kohderyhmänään alakouluikäiset. Luimme teokset yhdessä tyttären (2.lk) ja pojan (1.lk) kanssa. 

Taikasormi
Kirjassa on opettavainen tarina: Herra Kesälän perhe harrastaa lintujen metsästystä, mistä  taikasormen omaava tyttö ei pidä. Niinpä hän osoittaa heitä sormellaan ja hupsista vaan, taika tapahtuu ja perhe muuntautuu itse linnuiksi. Kirjan kansikuvassa näkyy näitä "lintuihmisiä".

Kesälöiden kodin puolestaan valtaa villisorsat, jotka alkavat talostella siellä kuten ihmiset. Lopulta päädytään tilanteeseen, jossa Kesälän rouva (linnuksi muuttuneena) anelee, ettei hänen lapsiaan ammuttaisi! Opetus on siis: kunnioita ja suojele luontoa ja eläimiä tai muuten sinulle käy köpelösti.

Taikasormen tytöstä tulee mieleen Matilda, jolla oli samantapaisia taikavoimia. Tämä oli hurjan juonensa ja fantasiamaisten elementtiensä vuoksi hyvä kirja, jonka luimme siltä istumalta.

Nilviöt
Mutta sitten tämä Nilviöt. Olisihan se pitänyt arvata, että jo nimi kertoo kaiken... Kirja nimittäin koostuu episodimaisista luvuista maailman sottaisimmista ihmisistä. Herra Nilviö ei esimerkiksi vaivaudu avaamaan suutaan ammolleen syödessään:
Sen takia (ja koska hän ei milloinkaan peseytynyt) hänen naamaansa peittävissä karvoissa oli aina satoja jäännöspaloja vanhoista aamiaisista ja lounaista ja illallisista. 
Rouva Nilviö oli taas maailman rumin nainen. Tässä yksityiskohta kirjasta, eli rouvan kehitys melko sievästä tytöstä rumaksi:


Tämän rumuuskehityksen syynä olivat rumat ajatukset. Sinänsä hieno ajatus tuo, että vaikka olisit miten ruma, hyvät ajatukset puolestaan saavat sinut säteilemään. 

Likaisista parroista ja rumuuden kehitysasteista päästäänkin sitten lasisilmiin, sammakkoon sängyssä ja matoiseen (!) spagettiin. Idea on se, että herra ja rouva tekevät toisilleen mitä inhottavampia jäyniä. Tässä matospagettivaiheessa lukuporukan kaikkia jäseniä ei enää huvittanut lukea ja kirja jäi vähän kesken, vaikka näille ällöttävyyksille hieman naureskeltiinkin. Aivan täysillä kirja ei kuitenkaan napannut. Silmäilin itse teoksen loppuun eikä Nilviöille tässä maailmassa kovin hyvin käynyt.

Quentin Blake on ilmeisesti Dahlin luottokuvittaja, kun kaikki näkemäni teokset ovat samaa tuttua tyyliä.

Samoihin aikoihin (kirjoitan tätä vähän jälkijättöisesti) luimme myös Mauri Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä ja lapset pisteyttivät teokset seuraavasti (0-5 pistettä):

Taikasormi 
Poika 4 p.
Tytär  5 p.

Nilviöt
Poika 3,5 p.
Tytär 0 p.

Vertailun vuoksi Seitsemän koiraveljestä
Poika 5 p.
Tytär 4 p.

Taikasormi siis ylsi kovasti pidetyn koiraveljesten pisteisiin. Nilviöistä joko pitää tai ei pidä, kokeilkaa kuitenkin!

Roald Dahl: Taikasormi
Art House, 1998 (1995) 64 (s.)
Alkuperäisteos Magic Finger (1966)
Suom. Päivi Heininen
Kuvittaja: Quentin Blake 

Roald Dahl: Nilviöt
Otava 2009, 95 (s.)
(Ilmestynyt ensimmäisen kerran suomeksi Art Housen julkaisemana 1991)
Alkuperäisteos The Twits (1980)
Suom. Sami Parkkinen
Kuvittaja: Quentin Blake 

*Kuriositeettina voisi mainita, että Nilviöiden graafinen suunnittelija on muista töistään palkittu Markus Pyörälä. Hmm, kyllä tuo Nilviöiden kansi ainakin tuon perinteisempää toteutusta edustavan Taikasormen kannen voittaa.

7 kommenttia:

  1. Hauskaa lukea muiden Dahl-kokemuksista :) Meillä Nilviöt oli hitti, ilmeisesti ällöttävät jutut ovat poikien mieleen. Taikasormi on minusta Nilviöihin verrattuna melkeinpä nynny, mutta oikein hauska kirja sekin on. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä melkein arvasin kirjan avattua, ettei ole ihan tyttären tyyliä, poika kyllä piti enemmän. Voin kuvitella että kirja on stereotyyppisesti enemmän poikien juttu. Herkemmälle tuo Taikasormikin on mielestäni aika vaikuttava!

      Poista
  2. Rakastin Roald Dahlin kirjoja ala-asteikäisenä. Tosin Kuka pelkää noitia? oli hieman pelottava, koska lapsella on vilkas mielikuvitus ja kirjassa on lapsia vihaavia noitia. Nilviöt ja Taikasormi eivät kuuluneet Dahl-suosikkeihini, mutta hyviä nekin olivat. Pidin erityisesti Sulo-kirjoista, Matildasta, Ilmarin ihmelääkkeestä, Isosta kiltistä jätistä, Jaakosta ja jättipersikasta ja sitten tuosta jo mainitsemastani Kuka pelkää noitia? -kirjasta, vaikka se olikin aika kauhistuttava. Quentin Blake on tosiaan kuvittanut suurimman osan Roald Dahlin lastenkirjoista ja jotenkin ne minusta kuuluvat kirjoihin enkä osaisi kuvitella niitä "kauniimmalla" kuvituksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, että olet lapsena löytänyt nämä kirjat! Kuka pelkää noitia täytyy ottaa luettavaksi, joskin lapsia vihaavat noidat kuulostaa hurjalle, kun mielikuvitus tosiaan muutenkin laukkaa.

      Poista
  3. Mikähän siinä on, etten koskaan ole päässyt Roald Dahlin makuun. Minusta hän on aivan turhan ronski, ja hänen ihmiskuvansa kylmä ja suoraviivainen. En löydä niistä oikein huumoriakaan.Ihmettelen esim. Jali ja suklaatehdas -kirjan etiikkaa; en ymmärtänyt, mitä kirjailija tahtoi lapsille tällä sadulla kertoa. Jäivät muut Dahlit sitten lapsille lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan Dahl aika ronski ja käyttää tehokeinona tuota liioittelua joka suhteessa. Ei meillä lapset varauksetta ole kaikista hänen teoksistaan pitäneet.

      Poista
  4. Blogin järjestelmänvalvoja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista