Kyllä on kirjoilla eroa kuin yöllä ja päivällä: luin Pienen lankakaupan ja perään aloitin Toni Morrisonin vuonna Tervanuken vuodelta 1981. Tervanuken lainasin, kun muistelin tätä blogia varten niitä kirjoja, jotka ovat tehneet vaikutuksen, ja Tervanukke oli Morrisonin kirjoista lukematta. Pieni lankakauppa on ärsyttävyyksiin asti ennalta-arvattava ja yksinkertainen ja Tervanukessa taas on niin monitahoinen alku, että tarinaan ei meinaa päästä sisälle millään. Tervanukesta enemmän jatkossa.
Pienen lankakaupan (v. 2007) luin senkin jälkijättöisesti vasta nyt, vaikka olin kyllä rekisteröinyt sen ilmestymisen. Lyhyesti: Georgia perustaa lankakaupan ja elää yksinhuoltajana tyttösensä Dakotan kanssa. Kaupan ympärillä pyörii erilaisten ihmisten neulontakerho. Georgian kohtalo on koskettava, ehkä kuitenkin odotin erilaista, viihdekirjallisuudelle tyypillisempää loppua. Kirjassa on mielenkiintoisia aineksia, esimerkiksi neulominen itsessään sekä se, että osa henkilöistä on vanhoja. Miksi kirjasta jää kuitenkin niin laimea maku? Georgian suhde Dakotan isään on nii-in ennalta-arvattavaa (esim. kirjeiden sisältö) ja jotenkin Dakotan leipomisinnostus on epätodellista. Halusin kuitenkin lukea kirjan loppuun, joten jotain sympaattisuutta tarinassa kuitenkin oli. Ja senkin verran se sai aikaan, että ostin pokkarina yhden teoksen jatkoista, Lankakaupan talven. Mutta se se vasta alkaa tylsästi. Mutta eipä kirjaa voi parin sivun perusteella lopullisesti tuomita.
Kirjan alkulause: Langan valinta tarjoaa pyörryttäviä mahdollisuuksia: (- -)
Tähtiä 2/5
Kate Jacobs: Pieni lankakauppa
Gummerus, 2007, suom. Arja Tuomari, 623 s.
Jälkikäteen selasin muiden vanhoja kommentteja. Eräs huomio on oleellinen: kirja voi olla parempi alkuperäiskielellä. Ehkä New York olisi siten enemmän läsnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti