maanantai 30. syyskuuta 2013

Loppukommentti Taivaslaulusta

Kirjoitin ensituntemuksiani Rauhalan Taivaslaulusta täällä, jolloin olin lukenut kirjan puoleenväliin. Jouduin jättämään kirjan kesken, sillä kirja ei ollut omani vaan luin sitä toisen "käsilaukusta". Kirjasta tuli hieno ja tasapainonen vaikutelma. Ihailin sen pehmeää kieltä, joka oli kuin samettia.

Koska kirja oli luettu puoleenväliin, en raaskinut ostaa sitä omakseni, joten tein varauksen kirjastoon. Pääsin varauslistan sijalle 14, mikä harmitti. Mutta tämähän ei ole vielä mitään, sillä Kalevan jutun perusteella Taivaslaulu on tehnyt varauslistan ennätyksen Oulun kaupunginkirjastossa. 17.9. sitä jonotti peräti 941! 

En siis valita omasta vaatimattomasta jonotusajasta. Minkä verran muuten olisit itse valmis jonottamaan? Mikä on jonotusennätyksesi? Minulla se olisi varmaankin lähellä tätä sijaa 14. Kipukynnys on samaten ehkä noilla main, muussa tapauksessa menisin kirjakauppaan ostamaan kirjan.

Tarkoitus oli tulla vain kertomaan, olen edelleen "täällä" ja että lukenutkin olen, esimerkiksi tämän Taivaslaulun loppuun, kun sen parin viikon jonotuksen jälkeen sain. Mielestäni teoksen tyyli säilyi loppuun asti. Viljan päätöksistä voi olla juonen kannalta monta mieltä, mutta minusta tarina on uskottava.

Koska kirja on ollut paljon esillä totean vain toivovani, että se niittäisi palkintoja. Minut se esikoisteoksena yllätti kertakaikkiaan ja Rauhalan tyyli miellytti.

Ai niin, tässä oli myös yksi parhaita synnytyskuvauksia, mitä olen lukenut. Ei mitään inhorealistista vaan vulkaanisia pommeja.

lauantai 7. syyskuuta 2013

Anne Tyler: Elämän tikapuilla




















Delia Grinstead on mennyt hyvin nuorena naimisiin Samin kanssa, joka jatkaa Delian isän lääkäripraktiikkaa. Kolme lasta ovat jo aikuisuuden kynnyksellä ja elämä pyörii rutiinilla. Eräänä päivänä suvun perinteisellä rantalomalla hän päättää vain kävellä elämästään pois, jonnekin ilman varsinaista päämäärää. Deliasta oli nimittäin tullut itsestäänselvyys. Jopa huomaamaton palvelija.

Hän päätyy pienelle ja köyhemmälle paikkakunnalla ja aloittaa tyhjästä laukussaan 500 dollaria. Mitä itse ensimmäiseksi tekisit? Jotain vaatetta uimapuvun ja rantatakin lisäksi tarvitaan, ja asuinpaikka. Delia saa vuokrattua halvan alivuokralaishuoneen ja löytää työpaikankin lakitoimiston sihteerinä.

Mutta mitä tekee perhe? Kun selviää, että Delia on todennäköisesti kadonnut omasta halustaan, poliisi ei enää ole kiinnostunut. Delian olinpaikka kuitenkin selviää perheelle, mutta mikä olennaisinta, Sam ja lapset eivät juurikaan tee mitään! He eivät anele Deliaa takaisin eivätkä tule hänen peräänsä. Sitäkö Delia odottaa? Tähän kiteytyy koko jutun juoni.

Uudessa elämässään Delia miettii elämäänsä, lapsiaan ja etenkin miestään Samia. Hän löytää uusia ystäviä ja ehkä uusia puolia itsestään. Mutta Tylerin teksti on paljon syvällisempään kuin mitä osaan tähän kuvailla. Siinä on paljon pieniä suuria huomioita elämästä henkilöhahmojen suulla (heitä tulee lopulta kuvioihin aika paljon). Esimerkiksi hänen vanhemmanpuoleinen uusi tuttavuutensa Nat pohtii vaimonsa kuoleman myötä:

Nuo ovat hänen todelliset kasvonsa. Piirteet olivat ontot ja terävöityneet. Nuorena hän oli ollut hyvin kaunis, mutta nyt minä tajusin, että hänen nuoruudenkasvonsa olivat olleet vain karkea luonnos. Vanhuus oli se lopputulos, se valmis ja viimeistelty muoto, johon hän oli alusta asti pyrkinyt. Tämä on vihdoin sitä itseään! (--) Viehättävät nuoret ihmiset, joita minä näin kadulla, näyttivät niin... tilapäisiltä.

Loppupuolella, juuri kun ajattelin, että nyt vähän junnataan paikoillaan, alkaa tapahtua ja lopussa hyrisen, niin hyvä viimeinen sivu on.

Olen nyt lukenut kolme Tyleria: Aikaa sitten aikuisina ja Amerikan lapset ovat hänen uudempaa tuotantoansa, tämä vanhempaa. Näistä kolmesta rankkaisin Elämän tikapuilla kuitenkin parhaimmaksi. Tai sitten olen vain tottunut Tylerin tyyliin ja hänen teostensa lukemiseen on tullut jotain tuttua ja turvallista: kuin söisi kaurapuuroa ja ruisleipää.

Muita arvioita ei löytynyt kovin montaa, tässä kuitenkin Kirjavan kammarin Karoliinan ajatuksia..

Ps. Kirja on ostettu kirjaston poistomyynnistä 20 sentillä; pienenä kuriositeettina kannen vanha hintalappu: 148 markkaa.

Anne Tyler: Elämän tikapuilla
Otava, 1995, 442 (s.)
Alkuperäisteos: Ladder of Years
Suom. Kristiina Drews

perjantai 6. syyskuuta 2013

Riina Katajavuori: Pentti Kanariansaarilla




















Kiinnostuin Riina Katajavuoren tuotannosta luettuani aikoinaan hänen äitiydestä kertovan teoksensa Lahjat (2004) ja sittemmin olemme lukeneet myös hänen Pentti-kuvakirjojaan. Kuvittaja Salla Savolainen on myös tuttu monesta yhteydestä. Hän on kuvittanut esimerkiksi Nopoloiden lastenkirjan Heinähattu, Vilttitossu ja Kalju-Koponen (2012). Niinpä tämä kaksikko yhteistyössä on mielenkiintoinen kombinaatio.

Pentti-kirjoja on useampia ja tässä esittelyssä viimeksi kirjastosta lainaamamme Pentti Kanariansaarilla. Kotimaisissa lastenkirjoissa on se hyvä puoli, että kulttuurin ja ympäristön kuvaus on niin tuttua: 

Sohjo, sohju, loska, hyhmä, räntä, nuosta. Sanoja riitti, mutta ei sää siitä muuksi muuttunut. Milloin tulee kunnon talvi? kysyy Pentti. Talvella pitäisi olla pakkanen ja hanki ja nietos ja tähtien tuike. Tämä vuodenaika on pimeä pussi eikä mikään talvi. 

Harvemmin ulkomaisissa lastenkirjoissa näkee räntäsadetta kuvituksessa.

Kirjassa Pentti-poika ja vanhempansa kyllästyvät Suomen loskaan ja lähtevät aurinkolomalle Kanariansaarille. Kirja on pitkälti realistista reissun kuvausta lentokentältä, lentokoneesta ja lomakohteesta, jossa syödään aamiaista, käydään huvipuistossa, uima-altaalla, rannalla... Krokotiilin muotoinen uimapatjakin on monelle lapselle tuttu. Erikoisempaa on se, että Pentin äidillä on keitetyt kananmunat kennossa eväänä lentokoneessa.

Kuvitus on kuvassa esiintyvän kannen tyylistä. Sekin realistista, mutta mielestäni kuvituksessa on mukavia yksityiskohtia lapselle katseltavaiksi, esimerkiksi mitä kaikkea Pentin repusta tursuaakaan.

Lainasin kirjan, koska nuorimmainen oli kesällä ensimmäistä kertaa lentokoneessa ja ajattelin, että voimme samalla vähän muistella omaa lomamatkaa. Lapset pitivät kirjasta ja kuuntelivat mielellään, mutta eivät ole sen jälkeen lukeneet kirjaa, vaikka se on ollut esillä.

Tästä kirjasta taisin itse pitää enemmän kuin lapset! Voin myös suositella Pentti miesten Lapin-reissulla, jossa on samantyyppistä realistista kuvausta junamatkasta.

Riina Katajavuori ja Salla Savolainen: Pentti Kanariansaarilla
Tammi, 2006 (31 s.)

tiistai 3. syyskuuta 2013

Kehtopainatteesta e-kirjan ostoon


















Kuvan kirja, Psalterium Dauid Prophete, sisältää psalmit ja papeille ohjeita rukoushetkiin. Se on painettu Lyypekissä vuonna 1485 tai 1486, eli kyseessä on inkunaabeli eli kehtopainate. Sellaiseksi kutsutaan ennen vuotta 1501 painettuja kirjoja; tämä aarre sijaitsee Kirjamuseo Pukstaavissa. Se on esimerkki kirjapainotaidon varhaisvaiheista - kirjapainon kehityshän mahdollisti kirjojen leviämisen tavallisellekin kansalle. Pitkä matka on tultu kehtopainanteesta tähän päivään, kun kirjoista on runsauden pula ja niitä on saatavilla virtuaalisesti sekunneissa.

Ostin kirjan tänään kuten moni muukin Marissan haasteen myötä: Josko nyt pääsisin ennakkoluuloista Jari Tervon suhteen, kun iPadilla on e-kirjana hänen uutuutensa Esikoinen. Tuli nostalginen olo, kun mainostekstissä mainittiin c-kasetit. Se ratkaisi ostopäätökseni (kuten huomaat, ei olla kovin varmalla pohjalla). Kääk, nyt jo pelkään, että tuli vikatikki! Mutta annan Jarille armollisesti mahdollisuuden, sillä ei kirjailijaa saa dissata omien ennakkoluulojen perusteella. Eihän?

Moni bloggari on lisännyt tunnisteihinsa kirjojen alkuperän ja tämä on ollut minunkin aikomukseni, mutta tekemistä on hidastanut sen tekemisen tylsyys, sillä suurin osa kirjoistani tulee kirjastosta. Joskus ostan, mutta harvemmin.

En koskaan pyydä arvostelukappaleita, sillä minulla ei ole hirveää intohimoa lukea uutuuksia lukuunottamatta joitakin suosikkikirjailijoitani; on niin paljon lukemattomia klassikkoja ympäri maailman! Yhden kirjan olen saanut kustantajalta ja koska se oli kiva lastenkuvakirja, kirjoitin siitä. Muutoin en ole missään kytköksissä kustantajiin.

Laskin pikaisesti kuitenkin blogin kirjojen alkuperän ja tältä se näyttää prosenteissa. Todennäköisesti mikään muu ei tulevaisuudessa muuttumaan kuin mahdollisesti e-kirjojen  määrä etenkin, jos kirjastojen e-kirjapalvelut kehittyvät. Tällä hetkellä paikallisen pikkukaupungin kirjaston e-kirjavalikoima on järisyttävän suppea. Lastenkirjoja on sen sijaan tullut ostettua e-kirjana enemmänkin, sillä ne ovat todella käteviä matkoilla.


47 %   kirjastosta
22 %   ostettu kirjakaupasta tai verkkokaupasta (huom. yleensä normaalihinnalla)
13 %   saatu lahjaksi tai lainaksi ystävältä
9 %     omasta hyllystä (alkuperä hämärän peitossa)
3 %     ostettu kirjaston poistomyynnistä
2,5 %  e-kirja kirjaston palvelusta/ostettu
1%      ostettu kirpparilta (paikko mainita: Aale Tynnin runoja)
1%      saatu kustantajalta