Eihän tämän näin pitänyt mennä. Seuraavaksi piti kirjoittaa Morrisonin Tervanukesta tai vähintäänkin jostakin proosasta. Huomasin kuitenkin istuvani sohvallani lukemassa tätä pojan (5 v.) dinokirjaa. Lapsi alkoi jo epäillä, että "äiti, ostitko sä sen siksi, kun se oli susta kiinnostava?". Kyseessä on siis lasten tietokirja, jonka kansi on aika pelottava ja muutenkin ensisilmäyksellä yleisilme on synkeä. Itse kirja on kansikuvaansa parempi. Minua kirjassa alkoi kiinnostaa kehystarina, jossa kerrotaan, että kirjoittajan isoisoisä Edward Blackwell on 1800-luvulla etsinyt dinosaurusten fossiileja, mutta sittemmin paennut mielisairaalasta ja kadonnut. Hänestä ei sen koommin suvussa puhuttu. Archie Blackwell kuitenkin löytää kirjeitä ja selviää, että sairaskertomusten mukaan Edward oli todella uskonut elävänsä dinosaurusten aikana.
Kirjassa on muutamia päiväkirjamerkintöjä Edwardilta; niitä saisi olla enemmänkin näin aikuislukijan kannalta. On vaikea sanoa, kuinka todenperäisiä ja editoituja ne ovat, mutta Edwardin tarinasta saisi romaanin!
Kirja on kuitenkin ensisijaisesti tietokirja, jossa käydään läpi mm. dinosaurusten anatomiaa ja elinkaarta. Hyvää on se, ettei keskitytä vain kuvailemaan eri dinosauruslajeja vaan esitellään mm. paleontologien työtä ja fossiilien muodostumista. Tekstiä ei ole kovin paljon ja painopiste on kuvissa. Ne ovatkin pojan mielestä aiempiin dinosauruskirjoihin verrattuna parasta, sillä kirjassa "on myös enemmän näitä luurankojen kuvia". Kuvat ovat valokuvia fossiileista, piirroskuvia ja millä lie tietokonetekniikalla tehty dinosaurusten kuvia erilaisissa tilanteissa (pojan suosikki on Spinosaurus vedessä).
Ensimmäinen dinosaurustutkielma on kirjan mukaan vuodelta 1824, mutta arvellaan, että luita on löydetty jo tuhansia vuosia sitten. En ollut ajatellutkaan, että mahdolliset tarut lohikäärmeistä saattavat liittyä näihin löytöihin. Kirjan mukaan monilla dinosauruksilla oli höyhenpeite, jopa pitkiä, hiusmaisia rihmoja. Tämähän ei vastaa niistä tyypillisesti esitettyä kuvaa. (Ja kokonaan toinen kysymys on tämä pitkään jatkunut dinobuumi, joka näkyy mm. lastenmusiikissa). En osaa arvioida kirjan todenperäisyyttä tieteelliseltä kannalta, arvatenkin tieteenalan käsityksiä täytyy aina yksinkertaistaa lasten tietokirjoihin, mutta taito se on sekin.
Readme.fi, 2011, 79 s.
***
Kirjabloggauksesta. Olen siis ihan vasta aloittanut kirjoittamaan lukemisistani ja blogi varmasti vielä hakee muotoaan. Kaipasin jotain kanavaa, missä voisi kirjoittaa ja tässä yhdistyvät molemmat, sekä lukeminen että kirjoittaminen. Mukavaa on se, että teksti on nopeasti valmis. Alkuun arvioin kirjoja antamalla niistä tähtiä oman lukukokemukseni perusteella, mutta tästä taidan luopua. Se tuntuu ensinnäkin vaikealta ja toiseksi jopa brutaalilta, sillä jossain määrin kirjat itsessään ovat arvokkaita, vaikka niiden taso vaihtelee. Toisen hyvä voi olla toisen huono ja toisin päin. Blogia täytyy tehdä harrastusmielessä niin, että se on hauskaa ja kaikki mikä alkaa tuntua työltä, täytyy sivuuttaa. Enpä silti pane pahakseni, jos jollakulla on pisteillä tai tähdillä arvosteltu kirjoja.
Kiintoisa kirja. Dinosaurukset hävisivät maapallolta varsin vikkelään, ja ollut sen jälkeen fantasiassa, viimeksi Terra Novassa, jota itse katsoin noin 1,5 jaksoa :)
VastaaPoistaItse en myöskään arvioi tähdillä kirjaa, monesti lukujärjestys ja oma "elämän tilanne" vaikuttaa arvioon kirjasta.