perjantai 30. marraskuuta 2012

"Mi-Ran vihasi aamuja."

Kirsin kirjanurkassa, Minnan Ja kaikkea muuta -blogissa ja monissa muissakin on kiertänyt yllättävän mielenkiintoiseksi osoittautunut meemi-tehtävä:

1. Nappaa sinua lähimpänä oleva kirja, oli se sitten mikä  hyvänsä
2. Avaa kirja sivulta 123
3. Lue kuudes lause
4. Kirjoita lause journaliisi, näiden ohjeiden kera
5. Laita löytämäsi lause juttusi otsikoksi.

Kirsi viittaa Villa Derrickeria -blogiin, josta löytyy muun muassa linkkejä ja keskustelua tehtävän toteutuksesta. Onneksi tilanteenmukaiset ja henkilökohtaiset ratkaisut ovat sallittuja, sillä lauseen valinnassa jouduin vähän miettimään samoja asioita, mitä muutkin, eli lasketaanko lauseiden vai virkkeiden mukaan. Itse laskin virkkeiden mukaan (tosin sivun ensimmäinen oli sivulause), joista osa sisälsi monta lausetta, mutta kuitenkin kuudenneksi napsahti tuollainen napakka ja lyhyt virke. Ensimmäisen kirjaehdokkaan hylkäsin, koska kuudes lause oli johtolause, jota seurasi noin kymmenen kohdan luettelo. Tämä oli siten toinen käsiin osunut vaihtoehto:  Barbara Demickin Suljettu maa. Elämää Pohjois-Koreassa.

Mutta asiaan. Vihaanko aamuja? Enimmäkseen mielikuvani aamuista ovat positiivisia. Arki rullaa radallaan ja tietyt rutiinit toimivat, vaikka kolmen lapsen kanssa aamut voisivat olla kaaosmaisiakin. Unelmien aamut ovat niitä, jolloin ei tarvitse lähteä minnekään ja kahvin ja painomusteen tuoksu hiljalleen leijailee lempeästi herättelemään. Miksi muuten lauseen Mi-Ran vihasi aamuja? Siksi, että oli niin tuhottoman kylmä ja kasvot piti pestä jääkylmällä vedellä. En tiedä kuuluuko lausetta lukea eteenpäin, mutta tämän verran vilkuilin, vaikka idea kai on, että lause jää elämään omaa elämäänsä.

Millainen teidän mielestänne on kirjabloggaajan vihaama aamu? Ei yhtään lukematonta kirjaa talossa, verkkoyhteys ei toimi ja kirjastokin suljettu...? Tosin Mi-Ran taisi vihata aamuja noin ylipäänsä eikä vain silloin tällöin pienten vastoinkäymisten vuoksi.

8 kommenttia:

  1. Tämä on hauska, voisin napata itsellenikin!

    Ymmärrän kyllä Mi-Rania, vaikka itse en käyttäisi ihan vihata-verbiä omista aamuistani. Aamuihminen en missään nimessä ole ja mieluusti nukkuisin ainakin seiskaan. Kuuden aamut (kuopus päättää nämä kellonajat...) ovat pahimpia. Koko päivä menee vähän sumussa. Mutta ei niin suurta väsymystä, ettei kahvi tepsisi :)

    Tuo olisi kyllä kamalaa, jos kotoa ei löytyisi mitään luettavaa ja kirjastokin olisi suljettu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tee ihmeessä, minusta tää oli hauska idea ja on ilmeisesti kiertänyt blogeissa jo pitkään.

      Poista
  2. Näistä tulee kyllä tosi hauskoja otsikoita !
    Minä vihaan aamuissa kiirettä. Sitä, että vaikka muka ollaan aloitettu valmistautuminen ajoissa niin silti huomaan autossa kellon olevan taas jo yli kahdeksan ja minulla sietämätön kiire ruuhkan läpi palaveriin puoleksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu, se on ehkä yleisin syy ärsyttävään aamuun.

      Poista
  3. Pohjois-Korean Suomen-media-attasea ainakaan ei vihaa huomista maanantaiaamua, jos hän vain googlaillessaan osuu tähän kirjoitukseesi ja siitä inspiroituneena sitten toivottavasti vie S123/L6-ilosanomaa omalta osaltaan eteenpäin. Hyvällä onnella Loistava toveri, Suuri seuraaja ja Kansan, armeijan ja puolueen kiistaton johtaja Kim Jong-un hänkin kokee ulkomaanraportteja lukiessaan herätyksen ja toimittaa uutta aatetta alamaistensa arkeen vanhan ja kuluneen tilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän sitä tosiaan tiedä mihin S123/L6 vielä johtaa!

      Poista
  4. Tämä on hauska meemi! Taidanpa napata mukaani. =D Minä tykkään aamuista; aamukahvi ja kirja, siinä yksi päivän parhaimmista hetkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tee sinäkin! Annikallakin tuli niin mielenkiintoinen lopputulos... Minulla kahvi+Hesari.

      Poista