11-vuotias Kimberly muuttaa äitinsä kanssa Hong Kongista New Yorkiin, ja heillä on muutosta valtavasti velkaa kontrollinhaluiselle tädille, jonka armoilla he tavallaan ovat. Tädin järjestämä asunto on hirveä loukko, jossa torakat ja hiiret juoksentelevat. Etenkin se on kylmä. Tämä paleleminen ja kylmyys on hyvin kuvattu ja jäi mieleen elävästi.
Musiikillisesti lahjakas äiti työskentelee pitkää päivää vaatealan tehtaassa ja Kim auttaa töissä koulunkäynnin ohella. Elämä on köyhää mutta ei kurjuudella kuitenkaan liikaa mässäillä, tehdäänpä vain muun muassa selväksi, miltä nuoresta tytöstä tuntuu, kun alusvaatteet ovat äidin ompelemat eivätkä kaupasta ostetut. Kuitenkin Kimin kunnioitus ja rakkaus äitiään kohtaan on suuri, vaikka hyvin pian hän kielitaitoisempana hoitaa perheen asioita ja ottaa ikään kuin aikuisen tehtäviä itselleen. Ei varmasti mitenkään outo tilanne Suomessakaan vastaavissa kielitaitokuiluissa. Kim ja äitinsä ovat hyvä tiimi, mutta välillä Kimin täytyy sanoa This isn't China, Ma!
Kimin kasvaessa hänen suhteensa mahdollisiin poikaystäviin ja yhteisiin tulevaisuuden näkymiin nousee aika keskeiseksi asiaksi. Juonellisesti lukijan koukuttaminen on ärsyttävän läpinäkyvää, mutta suostuin tarinan vietäväksi. Ihmissuhteissa Kim on pitkään ulkopuolinen lukuunottamatta yhtä ystävää, jolta hän kuitenkin pitkään salaa todellisen köyhyytensä eikä päästä häntä kotiinsa. Kontrasti koulun ja kotiolojen välillä on suuri.
Kimillä on kuitenkin yksi valttikortti: hän on huippuälykäs ja napsii palkintoja koulussa. Tämä koulumenestys avaa tien sopeutua amerikkalaiseen yhteiskuntaan, mutta helppoa se ei ole. Opiskellessa täytyy nimittäin samalla työskennellä illat tehtaassa, jotta rahat edes jotenkuten riittäisivät. Kuten muutkin kirjasta kirjoittaneet ovat todenneet, ei voi välttyä ajatukselta, että millaiset mahdollisuudet ovat sellaisella yksilöllä, jolla ei ole erityisiä taitoja? Kimhän on amerikkalaisen maahanmuuton unelmatapaus, sillä hänellä on kaikki edellytykset menestyä.
Luin kirjan englanniksi ja monta kertaa ajattelin, että mitenköhän erilaiset ilmaisut on suomennettu, esimerkiksi kun äiti sanoo Dank you. You very good. Usein murteellisesta kielestä tulee nimittäin suomennettuna kökköä. Yksinkertaistaen voisi kai sanoa, että kun mikään ei tunnu kököltä, on suomentaja onnistunut. Kim itse opiskeli kieltä systemaattisesti alusta alkaen kirjojen lukemisen lisäksi yksinkertaisella metodilla: opettelemalla sanakirjan sanat aloittaen a:sta.
Koulussa class bully otti Kimin hampaisiinsa. Esimerkissä Kimin ja ystävänsä keskustelua kielestä, jota poika käyttää:
He also used a lot of words I didn't know, like cock and mother finger. I asked Annette if she knew what cock meant.
"Everyone knows that." Her smile was confident. "It means poop."
Kaikenkaikkiaan kirja oli todella kiinnostava kurkistus maahanmuuttoon ja kiinalaiseen yhteisöön New Yorkissa. Ennenkaikkea se on tarina amerikkalaisesta köyhyydestä rikkauteen -unelman tavoittelusta ja selviytymisestä.
Muidenkin arviot ovat olleet positiivisia. Kirjasta ovat kirjoittaneet ainakin Pihi nainen, Lumiomenan Katja, Zephyr ja Mari A.
Jean Kwok: Girl in Translation
Penguin Books, 2010, 293 (s.)
( Julkaistu suomeksi nimellä Käännöksiä)
Nuo erilaiset ilmaukset oli mielestäni aika onnistuneesti suomennettu. Minulle ei tullut kertaakaan kökkö olo. :)
VastaaPoistaTämä kirja vetosi romantikkosieluun minussa. Olin ihan koukussa, vaikka toisaalta myönnän että ei tämä kirja välttämättä kirjallisuuden merkkiteos ole. Mainio koukuttava välipalakirja kylläkin. :)
Tällainen kuva minulle tuli, kun luin muiden arvioita, että käännöskin on hyvä. Kyllä tämä kuului niihin, jotka oli lopulta pakko lukea loppuun. Linkitin myös tuon sun arvion jälkikäteen.
VastaaPoistaPihin naisen tavoin minäkin muistelen, että kirja on aika hyvin suomennettu. Pidin kirjasta muutenkin, vaikka paikoin amerikkalainen unelma puskee esiin turhankin paljon. Silti koukuttava ja kulttuurieroja onnistuneesti pohtiva lukuromaani.
VastaaPoistaSe on juuri koukuttava mutta hyvä sellainen. Kääntäjät tekevät yleensä hyvää työtä, ja onhan suomalaistenkin kirjailijoiden murteen käytössä riskinsä, ettei tunnu luontevalta.
Poista