Mainittakoon heti alkuun, että olen kirjojen suhteen vanhanaikainen: paperinen sen olla pitää! iPad on kuitenkin osoittautunut niin käteväksi kaikenlaisten tekstien lukemiseen, että päätin tarkistaa myös paikallisen pienenpuoleisen kaupunginkirjaston e-kirjavalikoiman. Se on tyrmäävän suppea. Kaunokirjallisuutta ei juuri ole vaan kirjat ovat ammatillisia tyyliin Kannattava markkinointi tai Windows Vista - Käytön perusteet. Sentään muutama romaani oli joukossa kuten Kauko Röyhkän Kreikkalainen salaatti.
Lastenkirjoja oli kaksi: Markus Majaluoman Haikaroiden vauva (luettu, ok) sekä perheen pienimmille suunnattu Lumiukon maa - Hullunkurinen porkkana. Lainasimme molemmat, mutta tässä pari sanaa jälkimmäisestä.
Ensinnäkin hämmästyttää tekijöiden nimet, jotka ovat itse kirjassa Hilander ja Maygood (ilman etunimiä), mutta kirjaston listoilla muodossa Hilander, Majaluoma. Onko Maygoodin nimen takana siis Majaluoma, yksi tunnetuimmista suomalaisista lastenkirjojen kuvittajista? No, niin tai näin, tyyli on ainakin hyvin erilainen verrattuna Majaluoman kuvituksiin.
Itse kirja kertoo lumiukkoperheestä ja heidän touhujaan seurailevasta Hottis-lohikäärmeestä. Lumiukkolapset löytävät maasta porkkananenän ja hulluttelevat sillä. Lasten mielestä kirjan hauska huippukohta oli se, kun äiti teki itselleen takaraivoon toiset kasvot. Lopulta lumesta muovataan pieni lemmikkikoira. Hottis seurailee sivusta ja haluaa myös koiran, mutta onnistuu muovaamaan lumesta vain pallon, joka muuttuu ihmeellisesti valopalloksi... Tämä oli kirjan heikompi kohta: vaikka kyseessä on lastenkirja, toivoisi laadukkaampaa juonenkäännettä loppuhuipennukseksi. Kyllähän saduissa ihmeitä voi olla, mutta tässä sille ei oikein ollut mitään perustetta. Lasten ote herpaantui lopussa. Mielestäni se johtui nimenomaan tarinasta, ei laitteesta, josta he olivat innoissaan, mikä taas voi mennä uutuudenviehätyksen piikkiin.
Kuvitus olin laadukas ja tasapainoinen ja loi viehättävän lumimaailmatunnelman, tosin vaihtelevilla kuvakulmilla ei juurikaan pelata. Sivut olivat kaikki samalla formaatilla: kuva ja pari lausetta tekstiä. Mielestäni tämä levollinen tyyli sopi e-kirjaan, mutta kokemukseni kuvallisista e-kirjoista on niin vähäinen, ettei toisaalta ole mihin verrata.
Mutta miksi, oi miksi, kirjaston e-valikoima on näin suppea? Arvatenkin asia liittyy tekijänoikeuksiin ja kustannuskysymyksiin, mutta alaa paremmin tuntevat osaavat varmasti selittää paremmin, missä mennään tällä saralla, enkä lähde arvailemaan. Kannatan palkkioita kirjailijoille, mutta toivon e-kirjoja kirjastojen lainattavien listoille. Liekö tämä sitten mahdoton yhtälö? Ovatko ilmaislainauksen valikoimat paremmat isommissa kaupungeissa?
Sitä ei kai voi kiistää, että e-kirjat ovat tulleet jäädäkseen paperisen rinnalle, vaikka minäkin mieluummin edelleen näpelöin lasten kanssa sitä paperista versiota, mutta esimerkiksi matkoilla nämä olisivat käteviä, kuten Äitikin toteaa saman kirjan lastensa kanssa lukeneena. Isona pluspuolena myös nopea saatavuus.
Hilander ja Maygood
Lumiukon maa - Hullunkurinen porkkana
Hima Light, 2011, 28 (s.)
Tekninen toteutus Kvaliti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti