"Mi-Ran vihasi aamuja."

Kirsin kirjanurkassa, Minnan Ja kaikkea muuta -blogissa ja monissa muissakin on kiertänyt yllättävän mielenkiintoiseksi osoittautunut meemi-tehtävä:

1. Nappaa sinua lähimpänä oleva kirja, oli se sitten mikä  hyvänsä
2. Avaa kirja sivulta 123
3. Lue kuudes lause
4. Kirjoita lause journaliisi, näiden ohjeiden kera
5. Laita löytämäsi lause juttusi otsikoksi.

Kirsi viittaa Villa Derrickeria -blogiin, josta löytyy muun muassa linkkejä ja keskustelua tehtävän toteutuksesta. Onneksi tilanteenmukaiset ja henkilökohtaiset ratkaisut ovat sallittuja, sillä lauseen valinnassa jouduin vähän miettimään samoja asioita, mitä muutkin, eli lasketaanko lauseiden vai virkkeiden mukaan. Itse laskin virkkeiden mukaan (tosin sivun ensimmäinen oli sivulause), joista osa sisälsi monta lausetta, mutta kuitenkin kuudenneksi napsahti tuollainen napakka ja lyhyt virke. Ensimmäisen kirjaehdokkaan hylkäsin, koska kuudes lause oli johtolause, jota seurasi noin kymmenen kohdan luettelo. Tämä oli siten toinen käsiin osunut vaihtoehto:  Barbara Demickin Suljettu maa. Elämää Pohjois-Koreassa.

Mutta asiaan. Vihaanko aamuja? Enimmäkseen mielikuvani aamuista ovat positiivisia. Arki rullaa radallaan ja tietyt rutiinit toimivat, vaikka kolmen lapsen kanssa aamut voisivat olla kaaosmaisiakin. Unelmien aamut ovat niitä, jolloin ei tarvitse lähteä minnekään ja kahvin ja painomusteen tuoksu hiljalleen leijailee lempeästi herättelemään. Miksi muuten lauseen Mi-Ran vihasi aamuja? Siksi, että oli niin tuhottoman kylmä ja kasvot piti pestä jääkylmällä vedellä. En tiedä kuuluuko lausetta lukea eteenpäin, mutta tämän verran vilkuilin, vaikka idea kai on, että lause jää elämään omaa elämäänsä.

Millainen teidän mielestänne on kirjabloggaajan vihaama aamu? Ei yhtään lukematonta kirjaa talossa, verkkoyhteys ei toimi ja kirjastokin suljettu...? Tosin Mi-Ran taisi vihata aamuja noin ylipäänsä eikä vain silloin tällöin pienten vastoinkäymisten vuoksi.