Sovellan tunnustuksia kertomalla, mitkä kaikki ennakkoon ajatellen hyvät kirjat makaavat yöpöydällä keskenjääneinä. Niistä jokaista olen hiplaillut, lukenut pari sivua ja vaihtanut toiseen. Näin minulle ei käy juuri koskaan. Voin kyllä surutta jättää huonon kirjan kesken mutta yleensä seuraava jo tärppää ja luen yleensä yhden kirjan kerralla loppuun. Nämä ovat siis vielä periaatteessa potentiaalisia oman makuni kirjoja:
1. Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin. Ilmassa roikkuu jotain, ehkä kuolemaa ja sairautta, mutta vielä ei tarina ole imaissut mukaansa. Jatkan. Ehkä.
2. Jean Kwok: Girl in translation. Kulttuurieroja, mikäs sen mielenkiintoisempaa. Pakko jatkaa, vasta sivulla 13.
3. Giuseppe Pontiggia: Kahdesti syntyneet. Palkittu italialainen kirjoitti romaanin synnytyksessä vammautuneesta lapsesta. Sivulla 37 menossa, mutta ei kiihkeää "tää on pakko lukea" -oloa.
4. Veikko Huovinen: Rasvamaksa. Anopin kirjahyllystä. Alun kannibalismi-jutut säväyttivät. Voiko tällaista tekstiä tosiaan olla? Sinänsä ok, mutta nuo muut novellit eivät nyt nappaa.
5. Annie Proulx: Maan tomua. Aika vasta lukemani Kertomuksia Wyomingista oli vaikuttava ja innoissani tartuin tähän, mutta jotenkin tuntuvat liian synkeiltä tähän syksyiseen mielentilaan. Ainakin viisi yritystä jatkaa eka novellin jälkeen.
Kyse ei voi olla huonoista kirjoista vai mitä? Diagnoosini on siten jonkin sortin lukuongelma tai lukujumi, kuten jotkut bloggarit ovat todenneet.
Parempia lukufiiliksiä teille!
Ps. Sentään olen näitä ennen lukenut Barberyn Kulinaristin kuoleman ja Tiitisen Perinnevanhukset, mikä oli sen verran outo, että saattaisin sitä käsitellä jatkossa.
Niinkin suosittu kun tuo Kaikki mitä rakastin on, ei se myöskään minuun tehnyt erityisempää vaikutusta, vaan luin se lähes puoliväkisin.
VastaaPoistaLohdullista kuulla, että samantapaista kokemusta on.
PoistaTämä on sitä elämän rikkautta;-) Minulle KMR on elämäni yski tärkiempiä kirjoja. Ja olen lukenut sen monta kertaa. Nyt R:kin aikoo lukea sen.
PoistaKiinnostava lista! Mie ihastuin kyllä tuohon Sirin teokseen mutta hänen myöhemmin ilmestyneistä kirjoista en ole suuremmin tykännyt.
VastaaPoistaLukujumi tuntuu nyt vaivaan yhtä sun toista. Se on varmaan vähän synkän marraskuunkin syytä :/ Mutta no stress, vielä se vimma sieltä potkaisee!
Mäkin jumahdin keväällä tuohon Kwokiin ihan alkumetreillä. Kesällä sit sain luettua sen loppuun ja se olikin ihan hyvä. Hustvedtin teoksesta pidin muistaakseni paljon.
VastaaPoistaMulla oli aiemmin tänä vuonna jonkinasteinen lukujumi ja sen jälkitautina tuli sitten kirjoitus-/bloggausjumi. Nyt sujuu jo vähän paremmin:)
Annika K ja Tintti, työelämän pyörteet on ehkä osasyy, että kirjat eivät ole sytyttäneet, tosin yleensä juuri kirjat on mulle rentoutumiskeino...Pieni ristiriita tässä on.
PoistaSaa nähdä miten lopulta käy ja palaanko tuohon Sirin teokseen.
Hyviä kirjojahan sinulla on kesken. ;) Proulxista olen samaa mieltä, että Maan tomua on liiankin synkkä marraskuuhun. Lue se keväällä.
VastaaPoistaKaikki mitä rakastin on mielestäni hienoin Hustvedtin kirja, mutta hänen tyylinsä jakaa lukijoita.
Tsemppiä lukujumiin!
Proulxilla on kyllä jännittävä oma tyylinsä, mutta jotain synkeää niissä on, joten taidan noudattaa hyvää neuvoasi!
PoistaHuovisen teoksessa on loppupäässä tarina Sammakkomiehen päivä, se on kohtuullisen hyvä muistaakseni. Minustakin tarinat olivat hieman puuduttavia :)
VastaaPoistaKirja on vielä tuossa käsillä, ehkä selailen tuon. Ne Monaco-jutut eivät oikein jaksaneet kiinnostaa. En uskalla sanoa, että aika on ajanut tämän teoksen ohi, kun toisena päivänä novellit voisivat tuntua hyviltäkin.
PoistaMonaco ja monet muut ovat huonoja, mutta Sammakkomiehen päivä oli idealtaan hyvä, vaikka en kyllä sitäkään juttua "ymmärtänyt".
PoistaMinäkin luin Kaikki mitä raastin puoliväkisin. Odotin jotain tapahtuvaksi mutta mitään ei tapahtunut.. Kesä ilman miehiä oli paljon enemmän makuuni. Kwokin teos mielestäni paranee kirjan edetessä. Toisaalta se on melko naiviin sävyyn kirjoitettu ja jakaa mielipiteet.
VastaaPoistaKaikki mitä rakastin siis, kirjoitan kaksivuotias sylissä ;)
PoistaOlihan siinä suuri tragedia, suuri rakkaus ja vieläkin suurempi menetys...Ja hurmaava, boheemi Bill, joka uikin savuke suussa...
PoistaMinusta Kaikki mitä rakastin oli ihan loistava kirja, jotain koukuttavaa ja kiinnostavaa siinä oli, vaikka tapahtumia ei loppujen lopuksi niin hirveästi ollutkaan. Tunnelmasta ja henkilöhahmoista kuitenkin pidin, ja samastumispintaakin löytyi :) Muutenkin olen pitänyt Hustvedtin kirjoista ihan mielettömästi, jokin siinä tyylissä vetoaa meikäläisen mielenmaisemaan :) Mutta toki makuja on monia, kaikesta ei voi tykätä.
VastaaPoistaKulinaristin kuoleman luin juuri äskettäin (ranskaksi tosin, jotta kielitaito pysyisi yllä :D) ja tykkäsin todella paljon :)
Mulla on Sirin kirja vielä odottamassa ja toivon pitäväni siitä myöhemmin. Kulinaristin kuolema oli mielenkiintoinen, erilainen ja hyvä.
Poista