Tapahtumat kertovat suomalaisesta työläisperheestä Ruotsissa. Päähenkilönä on tytär Leena, jonka äänellä kerronta etenee. Kirjan alkupuolella Leena menee kouluun ja lopussa kahdeksannelle luokalle. Ajankohtana on 1970-luku, esimerkiksi Abba voittaa Euroviisut. Tämä kulttuurinen aikakauden kuvaus onkin mielestäni kirjan mielenkiintoisin anti.
Suomalaisuus tulee esille yksityiskohtina. On esimerkiksi kokemuksia siitä, kun laitettiin "kauhu- tai kummitusjuniin" eli Ruotsin junaan sota-ajan lapsena. Tai isä hyräilee suomalaista tangoa. Isä myös saattoi joskus kannattaa Ruotsia urheilussa - nimittäin pöytätenniksessä. Suomenvierailuihin sukulaisten luokse ei kuitenkaan juuri ole varaa.
Keskiöön nousee kuitenkin perheen ongelmat ja kirjasta tulee lopulta riipaiseva kuvaus siitä, miltä tuntuu kasvaa alkoholistivanhempien lapsena. Eikä Leenan perhe ole ainoa laatuaan tuossa yhteiskunnassa niin kuin ei varmasti tänä päivänäkään. Ilo uudesta kodista murenee pikkuhiljaa vanhempien juopottelukausiin. On likaa ja kurjuutta. Ruokaa ei välttämättä ole jääkaapissa, eikä Leena tiedä missä veljet viettävät päivänsä. Kaikenkaikkiaan lapset näkevät ja kuulevat enemmän kuin heidän tulisi, ja jälleen kerran voi vain ihmetellä, miksi nainen kestää väkivaltaista miestä eikä lähde.
Luin kirjaa ristiriitaisin tuntein. Toisaalta kirjan ällörealismi herätti sääliä ja tuskaa kirjan lapsihenkilöiden puolesta. Toisaalta kirja oli hyvin kirjoitettu lapsen näkökulmasta. Varsinaista viihdettä kirja ei realisminsa vuoksi tosiaankaan ole, ennemminkin se herättää yhteiskunnan ja perheiden ongelmiin. Takakansiteksti luonnehtii kirjaa mustan huumorin sävyttämäksi selviytymistarinaksi. Mustaa huumoria en itse kyllä teoksessa havainnut. Läpeensä kurja kirja ei kurjuudesta huolimatta ole, toivoa tuovat vahvat ystävyyssuhteet ja vanhempien selvät ajanjaksot. Ja kyllä, Leena saattaa olla selviytyjä. Ainakin jos kirjailija on kirjoittanut Leenaan oman historiansa.
Lause: Kaipasin sitä että joku tyhjentäisi tuhkakupit, että siellä tuoksuisi vastapuristettu ihminen ja että kukkien lehdet kasvaisivat ylöspäin.
Kirjasta ovat kirjoittaneet ainakin Päivi Kosonen, Jori ja Aletheia.
Susanna Alakoski: Sikalat
Schildts 2007, 283 (s.)
Ruotsinkielinen alkuteos Svinalängorna (2006)
suom. Katriina Savolainen
Minustakin tuntuu, että Leena on selviytyjä kuten niin moni alkoholistiperheessä tai muuten kurjissa oloissa kasvanut. Onneksi! :)
VastaaPoistaMinäkään en aikoinaan mustaa huumoria kirjasta löytänyt. Olen huomannut, että rankkoihin krjoihin yritetään joskus työntää tämä musta huumori-leima ihmeelliseksi muka-pehmennykseksi.
Saattaa olla, ehkä kuvauksilla haetaan mahdollisimman laajaa lukijakuntaa.
PoistaMinulla kirjan lukemisesta on jo aikaa.Päällimmäisenä ei ole humoristisuus (mustakaan sellainen) mielessä.
VastaaPoistaLapsinäkökulma oli tosiaan onnistunut. Leena havainnoi mm. ystävänsä äitiä kovin tarkkanäköisesti.
Uintijutut ovat jotenkin jääneet mieleeni, uintiharrastuksessa pärjääminen (päteminen) mahtoi olla tärkeää, ehkä pakopaikka ankeasta arjesta.
Kyllä uinti tuli harrastuksena aika paljonkin esille. Jälkikäteen ajatellen nousee mieleen erikoinen valmentaja ja jumppapuku uimapukuna alkuvaiheessa, sittemmin Leenasta kasvoi taitava uimari.
VastaaPoistaHaastoin sinut "Ota riski ja rakastu kirjailijaan"-haasteeseen. Kurkkaa blogiini, niin saat tietää minkä kirjan haluaisin sinun lukevan.
VastaaPoistaKaplinskia! Hienoa, otan haasteen vasteen sillä en ole lukenut Samaa jokea.
VastaaPoistaMinä tykkään tällaisesta ällörealismista, mutta lapsia en haluaisi siihen sekoittaa. Erinomainen kirja joka tapauksessa!
VastaaPoistaTämä kirja teki vaikutuksen, vaikka loppupuolella aloin jo anoa armoa inhorealismin osalta. Kännikohtaukset menivät ja tulivat jopa niin, että lukijana aloin hypellä niiden ylitse. Hieno kirja tärkeästi aiheesta.
VastaaPoistaEnsivisiitillä,
Valkoinen Kirahvi, Opuscolosta
Jori, kävin jälkikäteen lukemassa arviosi, yritän oman tekstin kirjoittaa ensin neutraalisti.
VastaaPoistaKiva kun kävit Valkoinen Kirahvi!
Luin aikoinaan tämän ruotsiksi, kun tätä ei oltu silloin vielä suomennettu. Melkein pitäisi lukea nyt suomeksi, äidinkielellä kirjasta saa aina paljon enenmmän irti.
VastaaPoistaOlen parhaillaan kirjoittamassa arviota eräästä kirjasta, joka sijoittuu myös 70-luvulle ja ruostsalaiseen lähiöön. Perhekuvaus on siinä aivan vastakkaista tähän kirjaan nähden. Siinä kirjassa kirjan lapset ikäänkuin rakastetaan pärjäämään ja nousemaan lähiölapsuudesta ruotsalaisen yhteiskunnan arvostettuihin ammatteihin.
Huomenna bloggaukseni ehkä julkaisen, en vielä paljasta mistä kirjasta on kyse :)