Kirjassa kuvataan, miten työaamut ovat kiireisiä ja miten lapset uhmaavat juuri hankalalla hetkellä, on kuivuneita nenäliinoja taskussa, pissahätää hississä jne. Mutta mielestäni näitä kuvauksia on nähty parempiakin. Kyllä lasten käytöksen ja äitiyden haasteiden kuvaaminen on uskottavaa ja kerronta sujuvaa, mutta jotenkin en syttynyt tälle niin ennalta arvattavalle äitiyden paineiden kuvaukselle. Samoin parisuhde poukkoilee odotetusti arjen, työn ja lastenhoidon ristivedossa.
Keskeisimmäksi teemaksi nousee se, miten Hannan firmassa suhtaudutaan työtä tekevään naiseen, jolla on lapsia, ja vieläpä useampia. Jos teos perustuu tositapahtumiin, tuntuu käsittämättömältä, että vielä tänä päivänä kohtelu on niin vähättelevää: käytännössä Hannan työn tekeminen ohitetaan täysin ja lopulta häneltä ei enää odoteta mitään. Tämä itselleni vieraan lakifirmojen maailman käytäntöjen kuvaaminen oli pöyristyttävyydessään kirjan parasta antia. Lisäksi juonessa on firmaan liittyen lähes dekkarimainen sivujuonne, joka ei kasvanut ihan mittaansa.
Kirjan alkumetreillä kuvattiin huippulahjakkaan nuoren juristin urakiitoa eikä se tuntunut mitenkään kiinnostavalta. Onneksi kirja tästä alusta parani, mutta ei se kuitenkaan rakentunut kovinkaan erikoiseksi lukuelämykseksi. Sujuvasti kirjoitettu mutta kaikenkaikkiaan keskinkertainen kirja. Kansikuva on jotenkin halpa.
Jännä yksityiskohta tilanteesta, jossa Hanna on menossa synnyttämään eikä kaiken lisäksi mieskään ollut vielä ehtinyt paikalle:
"Odotammeko vielä jotakuta?" kätilö kysyi sointuvalla suomenruotsilla.
Tyypillistä, Hanna totesi mielessään. Hän oli saanut kätilökseen Mark Levengoodin. Hän itki entistä kiihkeämmin.
Malin Persson Giolito: Molemmille poskille
Schildts 2008, 328 s.
Ruotsinkielinen alkuteos Dubbla slag (2008)
Suom. Outi Menna
Olen lukenut tämän joskus ajat sitten, ja unohtanut samantien. Vasta tämä sinun esittely sai jotain raksuttamaan ja muistikuvat palautumaan.
VastaaPoistaSen tosiaan muistan, että kovin imartelevaa kuvaa työnantajan suhtautumisesta äitiyteen kirja ei totisesti anna. Että tsemppiä vain meille synnytysikäisille :)
Ei edes yllätä että parisuhdekin tässä kirjassa kärsii. Nämä tällaiset kuvaukset ovat jo niin nähdyt.
Hei, kyllähän hyvän kirjan merkki on se, että se jää mieleen eikä samantien unohdu. Tämän kohdalla minun piti ihan muistella päähenkilön nimeäkin parin päivän päästä...Verrattuna tähän esim. Eve Hietamies on minusta osannnut jotenkin raikkaammalla tavalla kirjoittaa lapsiperheen elämästä, mutta ehkä salaisuus oli isän näkökulmassa.
VastaaPoistaToisaalta ehkä tämä on herätellyt Ruotsissa aikanaan keskustelua työnantajien suhtautumisesta?
Hyvä postaus.
VastaaPoistaLasten oleminen pienenä on aika lyhyt vaihe elämässä, luulisi Ruotsissa olevan paremmin asiat, siellähän tietääkseni molemmat vanhemmat "joutuvat" eli saavat olla vanhempainvapaalla. Tätä mallia on minusta tarjottu Suomeenkin. Minusta Suomen malli on tuttavilla ainakin toiminut hyvin, päivähoitoineen ja kotihoidon tukineen :)
Sanopa muuta, luulisi Ruotsissa olevan tasa-arvon ja asenteenkin asiaan pitkällä. Onkohan sitten olemassa alakohtaisia eroja vai onko se sitten niin, että huipulla tuulee aina.
VastaaPoistaEn tiedä, mutta uskoisin alan olevan aika kilpailullinen.
Poista