Teoksessa seikkailee Henri Hiiri, jonka isä kirjan mukaan lähtee iltaisin "Veikko Miinalan nyrkkeilyhalliin mukiloitavaksi". Se oli ikävää työtä, sillä "isä sai joka ilta roimasti selkään". Syynä tähän oli harjoittelu, olihan tulossa ottelu kuuluisaa nyrkkeilijää Rapu Rusikkaa vastaan.
Kirjassa sivutaan anteeksiantamisen vaikeutta, mutta keskeisimmät teemat ovat pelottavien asioiden kohtaaminen ja reilu peli.
Koska kyseessä on lasten kuvakirja, ei varmaankaan haittaa, että hieman paljastan loppuratkaisua. Siinä nimittäin paha saa palkkansa ja kirja päättyy kuvaan hautausmaalta, jossa on myös ruumisauto. Tekstissä mitään ei sanota suoraan, todetaan vain, että "Rapu Rusikka oli hurja saksiniekka!" ja että "pienille pojille ei kannata olla kiukkuinen". Kysyin lapsilta, että mitä tässä kirjan lopussa tapahtuu. Heidän mielestään Rapu Rusikka vietiin vankilaan.
Jukka Lemmetyn kuvat kiinnostivat lapsia, vaikka itse en tyylistä niin pidä. Etenkin kuvaa Rapu Rusikasta piti katsella moneen kertaan, ja lapset myös lukivat kirjaa moneen kertaan itsekseen. Hauskaa heidän mielestään oli se, että kirjassa toistui Henri Hiiren sanonta "Se siitä sitten".
Minusta kirja kestää monta lukemista ja selvästi kiehtoi lapsia. Vaikka kirja oli itselleni jopa hämmentävä, huomasin, että lapset (5 ja 7 v.) tulkitsevat kirjaa omalla tavallaan. On myös muistettava, että perinteiset aikaa kestäneet sadutkin käsittelevät rankkoja aiheita - miksei sitten uudempikin lastenkirjallisuus voisi olla rosoisempaa.
Kirjaa on kommentoitu ainakin Paulan blogissa ja sitä sivutaan myös Lastenkirjahyllyssä.
Hannele Huovi ja Jukka Lemmetty: Miinalan Veikon nyrkkeilykoulu
Tammi 2008
Hieno Postaus :)
VastaaPoista***
Muistaakseni Hannele Huovi on ollut tekemässä Iloista aapista. ´
***
Postasin noin puoli vuotta sitten kohua herättäneestä Vitello löytää isän teoksesta, joka oli minusta aika ovela kirja, mutta väärin ymmärrettynä, ehkä ikävä. Kysyin teoksesta yhden tuttavani (=3:n pojan äiti) mielipidettä, ja hänen mielestään se oli ok, ja hieman jopa hauska. Loppuratkaisua lapset tuskin ymmärsivät, löydetty isä ei ollut "oikea", vaikka ehkä lapset ymmärätvät asian niin ... Tämä voi olla samantyyppinen, eli lapset ymmärtävät jutun eri tavalla kuin aikuiset, ja pitää muistaa, että tv:stä ja muualta tulee kaikenlaista infoa, eli tärkeää, on se miten selitetään juttuja. Minusta jos teosta luetaan lapsille, vastuu on myös lukijalla eikä vain kuulijalla, vanhempana voi itse "sensuroida" itseltään pahoja kohtia.
Minusta on hienoa, että olet lukenut lapsillesi teosta.
***
Joskus puhuttiin lehtien kansista kaupoissa (ovatko haitallisia lapsille?), pitää muistaa, että vasta noin seitsenvuotias lapsi osaa kunnolla lukea, eli esim. tv:stä voi tulla sellaisia lauseita, jotka voivat aiheuttaa hämmennystä pienille lapsille.
Kiitos Jokke kannustuksesta. Yksi syy miksi halusin perehtyä tähän kirjaan on Hannele Huovi. Olen pitänyt esimerkiksi Vladimirin kirjasta, joka on lähinnä nuortenkirja.
VastaaPoistaKävin lukemassa tekstisi Vitello-kirjoista, oli mielenkiintoista vertailla. Ymmärrän kyllä sitaattisi perusteella, miksi se on herättänyt kohua, mutta kuten sanottua, lapsi tulkitsee tekstiä omalla kapasiteetillaan. Minusta Nyrkkeilykoulu oli juuri sellainen kirja, ettei se tarvitse yliselittämistä vaan se jättää mahdollisuuksia kiinnittää huomiota eri kohtiin.
Juuri keväällä oli jossakin lehdessä (Iltalehti?) gallupia, että onko vanhat sadut liian raakoja, niissähän tapetaan ihmisiä ja käytännössä aina jotakin syrjitään rankasti. Moni satu on aikojen saatossa muokattu tosi pehmeäksi verrattuna alkuperäiseen.
Tv:tä ajatellen kuvamaailma voi olla rankempi kuin teksti.
Ajatuksia herättävä postaus! :-)
VastaaPoistaEnsin hätkähdin: minähän pidän Miinalan Veikon nyrkkeilykoulusta - olenko jotenkin omituinen, jos/kun kirja on väkivaltainen? Ei sentään kuitenkaan.
Mielestäni Miinalan Veikon nyrkkeilykoulu on sopivan hämärä, jolloin lapselle jää tilaa tehdä tulkinnat itse. Näkökulma on heiveröisen ja ihastuttavan Henri Hiiren, joka joutuu kohtaamaan väkivallan. Rapu Rusikka on mahtihahmo, jota meidän lapset aina lainaavat. He toivovat kirjaa aina uudelleen ja uudelleen. Henri Hiiri on vahvoista hahmoista kuitenkin heidän samaistumisenkohteensa. Se siitä -repliikki on jäänyt elämään ihastuttavasti meidän lasten juttuihin.
Ajattelen niin, että jokainen lapsi joutuu kohtaamaan väkivaltaa. Miinalan Veikon nyrkkeilykoulu auttaa sen käsittelyssä, olipa väkivalta koettu tarhakaverin, sisarusten tai vaikkapa - niin ikävää kuin se onkin - vanhempien taholta, ja olipa sen kohteena itse tai ei. Miinalan Veikon nyrkkeilykoulu pysyy väkivallattoman käyttäytymisen puolella ja osoittaa, että niillä kavereilla, jotka eivät käytä nyrkkejään, on onnellinen loppu.
Tunteita kirja herättää totisesti, mutta tunteet ovatkin tärkeitä. Emme me aikuiset voi lakaista niitä maton alle kieltämällä ilmiöt.
Olen samaa mieltä kirjasta, että siinä jää sopivasti tilaa tulkinnoille ja se, että lapset haluaa lukea sitä uudelleen osoittaa sen voiman. Sen parempaa suositusta ei voi olla.
VastaaPoistaHuomio :)
VastaaPoistaJos kirjoitat osoitteesi
http://kirjanaisenblogi.blogspot.se/
Näet lukijanäyttösi.
Ok, kiitos vinkistä, täytyy vielä katsoa mitä teen. Luulisi että Blogger saisi asian kuntoon, sillä ongelma taitaa olla aika monella.
VastaaPoista