perjantai 14. syyskuuta 2012

Tuula-Liina Varis: Vaimoni

Mies häpeää lihavaa vaimoaan niin paljon, että jopa sepittää tälle fiktiivisen identiteetin salatakseen vaimon todellisen tilan. Mutta miten pitkään Pippa jaksaa tätä rakkaudettomuutta?

Tässä lähtökohta romaanille, joka toisaalta pitää otteessaan ja toisaalta jättää hämmentyneeseen olotilaan. Ei oikein ota selvää, onko teos lintu vai kala. Toisaalta tämä voi olla hyväkin asia, sillä eipä ainakaan voi ennalta arvata juonen kulkua.

Sympatiat on kyllä vaimon, Pipan puolella, vaikka kerronta tapahtuu Peten äänellä. Pippa on lapsen menetyksen surussaan syönyt itsensä todella lihavaksi ja sulkeutuu. Hän kuitenkin jonkinlaisen sanattoman sopimuksen myötä hoitaa kodin täydellisesti, siivoukset, ruoat ja muut, vaikka Petellä on kaikessa itsekkyydessään suhde toiseen naiseen.

Mies, Pete, on toimittaja iltapäivälehdistössä. Varis kirjoittaa uskottavasti raadollisen iltapäivälehdistön toiminnasta ja se onkin yksi kirjan mielenkiintoisin puoli. Uskottavaa on myös kerronta miehen näkökulmasta ja äänellä. Kuva Pipasta jää hänen kerrontansa varaan, mutta Petessäkin tapahtuu erinäisten käänteiden myötä sisäistä liikettä ja ajastusten virtaa.

Osa sisällöstä menee mielestäni överiksi - mutta en osaa rankkojen teemojen vuoksi tätä satiirinakaan lukea, vaikka sellaiseksi kirjaa takakansitekstissä luonnehditaan. Aivan kirjan loppu on hyvä ja antaa koko tarinalle psykologisia ulottuvuuksia.

Surffailin jälkikäteen tietoa kirjasta ja selvisi, että se on saanut Suomen dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon 2005. No joo, en tätä kyllä alkuunkaan dekkarina lukenut enkä siksi käsittänyt, mutta toisaalta, jos  teosta ajattelee dekkarin genren rajojen venyttäjänä, niin moni juonen käänne on helpommin hyväksyttävissä.

Lause: Miten ihminen voi lihoa otsasta, se  on käsittämätöntä.

Myös Kirjainten virran Hanna koki, että teos ei ollut ihan hänen makuunsa. Aletheia piti teoksesta enemmän.

Tuula-Liina Varis: Vaimoni
Wsoy, 2004, 357 (s.)

9 kommenttia:

  1. Minäkään en pystynyt kirjaa aikoinaan satiirina lukemaan. Lapsen menetys taustalla oli liian rankka aihe sellaiseen. Tämä ei ollut minunkaan kirjani.

    VastaaPoista
  2. Musta tämä on huonoin Variksen kirjoista, en minäkään lämmennyt tälle vaikka muuten Variksen kirjoista tykkäänkin. Jos haluat vielä lukea Varista kokeile esimerkikis Kilpikonnaa ja olkimarsalkkaa, joka on elämäkerta elämästä Pentti Saarikosken kanssa tai hänen esikoisromaaniaan Maan päällä paikka yksi on.

    VastaaPoista
  3. "Mies häpeää lihavaa vaimoaan ...", monissa sarjoissa kuten Sopranoksessa mies palvoo tällaista vaimoa.

    Mutta tämä on hyvä lähtökohta, ja herää mielenkiinto henkilöiden motiiveista...

    En ole lukenut.

    VastaaPoista
  4. Minusta taas kirjassa rankkojen aiheiden avulla aika rankasti kuittaillaan nykyajan ilmiöille. Ironinen, vaikuttava kirja. Johtolankapalkinto jaetaan hyvin avarakatseisesti, ja tämä voittaja venytti kyllä palkintoperusteitakin. Millään tavalla puhdas dekkarihan tämä ei ole, vaan sitäkin genreä ironisoidaan. Aika kliseinen dekkarin juonenkäänne on mm., että kadonneesta vaimosta ilmoituksen tekevää aviomiestä aletaan epäillä murhasta ja puutarhan kukkapenkit kaivetaan auki... Valitettavasti tosielämässä välillä näin tehdään löytöjäkin. Minä pidin.

    VastaaPoista
  5. Kiitos teille kommenteista. Kirja onnistuu jakamaan mielipiteitä! Plussat siitä. Kyllä se minuakin piti sillä tavalla otteessaan, että halusin ehdottomasti lukea loppuun ja nähdä loppuratkaisun.

    Kesken lukemisen muistin, että olen lukenut tämän kauan sitten - erikoista, etten etukäteen muistanut. Käykö teille koskaan näin? Hyvä syy kirjablogin kirjoittamiseen...

    Kilpikonnaa ja olkimarsalkkaa en ole lukenut, mutta kylläkin Irman ja tämän Vaimoni lisäksi kirjat Rakas ja Maan päällä paikka yksi on, kirjoittelen niistä lähipäivinä. Vaimoni poikkeaa ehdottomasti tyylilajiltaan näistä muista lukemistani.


    VastaaPoista
  6. Kirjan alkuasetelma vaikuttaa todella ahdistavalta. Toisaalta se varmaan heijastelee osin nyky-yhteiskunnan (kohtuuttomia) vaatimuksia täydellisestä: ei riitä, että on itse hyvässä kunnossa jne, vaan myös läheisten täytyy olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä näin on. Tämä ulkonäkökysymys on selvästi yksi kirjan teema ja saa mielenkiintoiset mittasuhteet juonen kannalta.

      Poista
  7. Löysinpä minäkin blogisi :) Muistan itse pitäneeni Vaimosta, trillereiden ystävä kun olen. Tää oli aika karmea tarina!

    VastaaPoista
  8. Kiva kun tulit visiitille blogiini. Minulla on ollut dekkarikausia mutta viime aikoina olen lukenut niitä vähemmän.

    VastaaPoista