Tieteellinen tutkielma lapsen eristämisen seurauksista
Tämä repalekansinen kirja on kiertänyt hyllyyni tuttavan kautta ja lojunut siellä vuosia. Enpä arvannut, mitä tuo kirja piti sisällään. On selvää, että vuonna 1977 kirjoitettu tieteellinen teos on auttamatta vanha, paitsi jos kyseessä alan klassikko. Genie ei ehkä ole varsinainen klassikko, mutta esittelee tieteelliseltä kannalta mieleenkiintoisen tapauksen. Tämä kuulostaa täydellisen lattealta, sillä ensisijaisesti teos on (jälleen!) järkyttävä todistus lapsen pahoinpitelystä.
Mistä on kyse?
Psykologispainotteinen tutkielma kertoo tytöstä, Geniestä, jota kohdeltiin kaltoin: käytännössä hänet eristettiin erilliseen huoneeseen perheessään. Genie eli eristyksissä 13-vuotiaaksi, kunnes hänet löydettiin vuonna 1970. Tieteelliseltä kannalta teos käsittelee muun muassa sitä, miten eristyksissä eläminen vaikuttaa kognitiiviseen kehitykseen. Millaisia mahdollisuuksia on esimerkiksi kielen kehitykseen, jos kieltä ei ole lapsena kuullut?
Genien perhe ja tausta
Perheen äiti teki kohtalokkaan virheen avioitumalla miehen kanssa, joka osoittautui väkivaltaiseksi. Kaksi ensimmäistä lasta kuoli sairauksiin, kolmannella oli kehityksellisiä ongelmia, kunnes pääsi isoäidin hoiviin. Genie oli neljäs lapsi. Aivan vauvaiästä ei tiedetä paljoakaan, mutta tiedossa on, että isä ei pitänyt lapsesta ja esti äitiäkin hoivaamasta liikoja. Kun Genie oli noin puolitoistavuotias, isänäiti kuoli auto-onnettomuudessa ja tällä tapahtumalla oli arvaamattomat seuraukset isän psyykelle: hän nimittäin muutti perheensä äitinsä taloon ja eristi heidät ulkomaailmalta.
Genien elämä eristyksissä
Alkuaikoina Genie ilmeisesti vielä silloin tällöin päästettiin käymään pihalla, mutta kohtalona oli vankila pienessä makuuhuoneessa: Genie sidottiin pottaan ja jätettiin siihen. Hän pystyi heiluttamaan vain käsiä ja jalkoja jonkin verran. Jos hänet irrotettiin tästä sidonnasta, hänet sidottiin toisella tapaa erityiseen makuupussiin, joka oli käytännössä pakkopaita, ja laitettiin sänkyyn, joten edelleen hän ei voinut liikkua. Ilmeisesti sidonnan tarkoituksena on se, ettei lapsi pääse millään tavoin häiritsemään. Vaikka toisaalta, sidontaanhan voi vaikka tukehtua ja kuolla. Itse asiassa tuntuu ihmeeltä, että Genie selviytyi elossa.
Eikä hänelle puhuttu, ei ollut mitään virikkeitä, eikä varsinkaan hellyyttä ja hoivaa. Vain loputonta paikoillaan oloa vuodesta toiseen. Genielle ruokittiin vauvanruokaa nopeasti työntämällä ruokaa suuhun. Isä ärsyyntyi melusta, joten talossa oli hiljaista. Jos Genie yritti herättää huomiota pitämällä ääntä, seurauksena oli pahoinpitely. Isän hulluudesta kertonee se, että kun isä oli tekemisissä Genien kanssa, hän käyttäytyi kuin villi koira eli esimerkiksi haukkui.
Vapauteen
Lopulta Genien ollessa oli 13,5-vuotias hänen äitinsä onnistui suostuttelemaan miehensä soittamaan äidinäidille, jonka avulla Genie ja äitinsä pääsivät pakenemaan. Äidinäidin myötä perheen tilanne tajuttiin ja Genie pääsi hoitoon. Vanhempia vastaan nostettiin syyte ja oikeudenkäyntipäivänä isä teki itsemurhan. Hän jätti jälkeensä viestin: "The world will never undestand". Eipä niin.
Väistämättä tulee kysyneeksi, miksi äiti ei aiemmin tehnyt mitään. Se on ehkä ymmärrettävissä siitä, että myös häntä pahoinpideltiin ja kiellettiin kuoleman uhalla ottamasta yhteyttä omiin vanhempiinsa. Kaiken lisäksi hän sokeutui, mikä hankaloitti osaltaan elämää.
Mutta miltä Genien elämä tämän vapautumisen jälkeen näytti? Hän ei esimerkiksi reagoinut lämpötilanvaihteluihin, ei osannut pureskella ruokaa, ei pystynyt seisomaan suorassa; kävelemään hän pystyi vain vaivalloisesti. Ravinnon puutteesta johtuen hän oli tietenkin laiha. Sylkyä erittyi, kun pureskelu ja nieleminen ei ollut kehittynyt. Luonnollisestikaan hänellä ei ollut minkäänlaisia sosiaalisia taitoja eikä hän päästänyt ääniä, ei siis osannut puhua, mutta tuntui ymmärtävän muutamia sanoja. Curtissin mukaan hän kuitenkin osoitti uteliaisuutta ja otti katsekontaktia.
Curtissin osuus tutkijana
Curtiss itse tutkijana tapasi Genien, kun hän oli 14-vuotias. Hän kuvailee Genietä erikoisella tavalla kauniiksi kaikesta huolimatta. Kaikki ei ollut kuitenkaan kaunista, sillä käytös oli niin poikkeavaa, Genie esimerkiksi sylki. Pikku hiljaa hän kuitenkin alkoi kehittyä ja omaksui kieltä, joskaan ei täydellisesti, mikä lienee odotuksenmukaista siinä iässä. Kielestä on kirjassa runsaasti esimerkkejä. Hän saattoi käyttää esimerkiksi fraaseja kuten like beach, like floor, like ring, like pinky, tosin harvoin merkitykseltään oikeassa kohtaa. Kuitenkin hän edistyi ja pystyi muun muassa kertomaan menneisyydestä, esim. Father hit Genie big stick.
Kirjan alkupuoli kertoo taustat Genien elämästä, mutta suurin osa kirjasta on psykolingvistisiä ja neuropsykologisia analyysejä testeistä, joita Genielle tehtiin kuntoutuksessa. Niitä leimaa esimerkiksi se, että Genien toiminnot 14-vuotiaana saattoivat muistuttaa joiltain osin 2-vuotiaan kehitystä, joiltain osin 5-vuotiaan ja jopa 12-vuotiaan. Lukiessa tulee väistämättä mieleen etiikka: eihän Genieltä itseltään kysytty, haluaako hän tieteen koe-eläimeksi.
Kirja päättyy johtopäätöksiin kognitiivisen kehityksen kannalta, mutta käytännössä vain selailen tätä laajaa tutkimusosuutta. Elämänkertamaisempi kirja Geniestä olisi Russ Rymerin teos vuodelta 1994: Genie, a Scientific Tragedy.
Mitä Genielle tapahtui kirjan jälkeen?
Selailen netistä tietoa Geniestä - miten hänelle lopulta kävi? Wikipedian mukaan vuonna 1974 Genien kuntoutukseen ja tieteelliseen tutkimukseen tarkoitettua rahoitusta ei enää jatkettu. Seurauksena oli, että hän joutui useaan eri sijaiskotiin, sillä äiti ei pärjännyt hänen kanssaan. Ei voi kuin ihmetellä hänen kovaa kohtaloaan, sillä jos tiedot pitävät paikkansa, Genie joutui uudelleen pahoinpidellyksi ja hänen kehityksensä taantui.
Juttu abcnewsin sivuilla avaa Genien tutkimuksiin liittyviä sotkuja ja eri tahojen välisiä ristiriitoja. Esimerkiksi Curtissilta tutkijana evättiin jossain kohtaa Genien tapaaminen. Hän on jutun mukaan yrittänyt saada yhteyttä Genieen, mutta Genie (nyt yli viisikymppisenä) elää jossakin yksityisessä hoivakodissa. Toivottavasti rauhassa.
Susan Curtiss: Genie. A Psycholinguistic Study of a Modern-Day "Wild Child"
1977, New York: Academic Press 283 (s.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti