Teos on kuitenkin ennen kaikkea romaani suomalaisesta naisesta Elinasta. Elina ja pikkusisko Helinä laitettiin Ruotsin junaan, kun elämä Helsingissä kävi vaaralliseksi pommitusten myötä. Elina pitää pikkusiskosta huolta, mutta lopulta he joutuvat eri koteihin. Pikku hiljaa muistoja Suomesta ei enää ollut, tai jos niitä tuli, Elina "tönäisi ne pois". Suomi oli maa, jota ei enää ollut. Myöhemmin hän palaa Suomeen mutta muuttaa takaisin.
Kirjassa seurataan Elinan elämänkaarta aikuiseksi saakka. Ensimmäisen lapsensa, Matin, hän saa järkyttävän nuorena. Myöhemmin syntyy myös tytär Tarina. Ei Satu eikä Saga vaan Tarina. Tuntoja sotalapsuudesta esitellään, kun tutkija haastattelee aikuista Elinaa - mutta mitäpä se tyttö näistä asioista ymmärsi. Ruotsissa hän oli suomalainen ja Suomessa ruotsalainen. Oikeastaan oli kai niin että ruotsalaisuus oli pahaa Suomessa ja suomalaisuus Ruotsissa.
Elinassa on voimaa, hän maalaa ja kirjoittaa, tekee käsitöitä, opiskelee. Myöhemmin enemmänkin, sillä Elinasta kehittyy valveutunut vaikuttaja. Italialaiset ja jugoslaavitkin äänestävät häntä. Kirjoittamisessa oli ongelma, ettei aina tiennyt, millä kielellä kirjoittaa.
Suomessa Elina tapaa suomalaisen miehen ja muutenkin Elina katsoi aika onnettoman avioliittonsa ohi muihinkin suhteisiin. Kaksi aggressiivista individualistia, toisella sotilaan traumat, toisella juurettomuuden trauma. Syntyykö niistä mitään, vaikkapa vain jännitys joka provosoi esiin jotain kehityskelpoista? Näin he juttelevat ja nauravat. Huomaamattaan Elina kutsuu itseään suomalaiseksi.
Kannessa on jotain niin 70-lukua. Ehkä se kuvaa kannen tekijän kuvaa Elinasta? Tai ehkä se on kuvaus Elinasta maalaajana - tosin hän piilotti maalauksensa laatikon pohjalle.
Tämä oli pieni suuri kirja. Suosittelen.
Aila Meriluoto: Kotimaa kuin mies
Wsoy, 1977, 183 s.
Hirveän kiinnostavaa! Tästä en ole kuullutkaan.
VastaaPoistaOnhan Meriluoto kirjoittanut proosaakin mm. Peter, Peter, joka oli eräänlainen omakoetun paljastus sekä ainakin huimaavat päiväkirjansa Vaarallista kokea - Päiväkirja vuosilta 1953-1975 ja viimeisin eli Tältä kohtaa - Päiväkirja vuosilta 1973-2004.
Ailan runot muuten kolahtavat minuun edelleenkin. Ja nyt!, nyt tiedän saavani joululahjaksi Lasimaalauksen erikoispainoksen!
Tuntuu siltä, että tämä kirja pitää minunkin ottaa kirjastosta. Kiitos vinkistä!
Olisipa mielenkiintoista kuulla kommenttisi tästä. Meriluoto on kiinnostava paitsi kirjailijana myös persoonana ja nuo päiväkirjat kiinnostavat. Kerran jo pidin kädessäni kirjakaupassa. Tuo joululahjasi kelpaisi minullekin!
PoistaPS. Et menetä kommenttivalvontaa, vaikka luopuisit noista hirveistä sanavahvistuksista. Minäkin poistin nuo häkkyrät, mutta kommenttivalvonta pelittää hyvin.
VastaaPoistaKaunista syksyn jatkoa sinulle!
Kiitos vinkistä, muutin asetuksia ja toivottavasti nyt olisi selkeämpää.
PoistaHyvä bloggaus, Meriluotohan asui itse Ruotsissa, ja huomasin kuukausi sitten, että oli kääntänyt Vaahteramäen Eemelin suomeksi.
VastaaPoistaHuomasin tuon blogistasi ja oli mulle ihan uusi tieto, että on suomentanut Eemeliä.
PoistaMeriluotoon on minunkin pitänyt tututua jo ties miten kauan. Tämä alkoi kiinnostaa nyt tosissaan! Kansi on retroudessaan aika ihana!
VastaaPoistaKannattaa lukea Panu Rajalan Aila Meriluodosta kirjoittama elämänkerta Lasinkirkas, hullunrohkea. Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja siitä saa hyvää ja mielenkiintoista taustaa kirjailijan teoksiin. Meriluodon elämä on todella ollut aika hurjaa!
VastaaPoistat. Anu
Hei Anu, Tämäntapainen käsitys minulla on hänen elämästään ollut, myrskyinen avioliitto Lauri Viidan kanssa jne. Ilman muuta elämäkerta kiinnostaisi lukea!
Poista