Joskus ihmetyttää, että eikö kansankirkostamme (kirjan termi) mikään muu ylitä julkisuuskynnystä kuin kysymykset naispappeudesta ja samaa sukupuolta olevien avioliitosta sekä suviseurojen osallistujamäärä.
Ellilän teos sivuaa näistä kahta ensimmäistä. Ristiaallokkoa on hänen kirkkotrilogiansa kolmas osa ja niistä kahta ensimmäistä en ole lukenut, joten lähdin kirjaan niin sanotusti puhtaalta pöydältä.
Päähenkilönä on vanhoillinen pappi Aulis. Hän kuuluu kirkon konservatiiviseen siipeen, säätiöön, joka ei voi hyväksyä naispappeutta. "Säätiön" esikuva todellisessa maailmassamme lienee ilmeinen.
Päähenkilönä on vanhoillinen pappi Aulis. Hän kuuluu kirkon konservatiiviseen siipeen, säätiöön, joka ei voi hyväksyä naispappeutta. "Säätiön" esikuva todellisessa maailmassamme lienee ilmeinen.
Auliksella on hankala tilanne terveysongelmien vuoksi. Lisäksi hän on joutunut kohtaamaan avioeron - vaimo oli ilmeisesti käynyt oman hengellisen kriisi- ja kehityspolkunsa ja päätynyt itsekin papiksi. Mutta haluaako lahjoitusvaroin toimiva säätiö edes palkata pappia, jonka perhe-elämä ei ole ollut esimerkillistä?
Tässä trilogian osassa ex-vaimo Matleena jää pieneen sivuosaan ja huomiota saa 15-vuotias tytär Ada. Hän alkaa seurustella pojan kanssa, joka tuntuu Auliksesta jotenkin omituiselta. Aulis joutuu huomaamaan, että maailmassa mikään ei ole täydellistä, ei joutsenet (tonkivat kuonaa meren pohjasta), ei naiset (saattavat saada feministisen herätyksen) eikä edes tyttären poikaystävä (sillä on päivänkakkara repussaan!). Kirja kuljettelee Auliksen ajatuksissa, jonkinlaisessa itsensä etsimisessä ja suhtautumisessa muun muassa ihastuksiin ja jopa vanhoihin ystäviin.
Aulis kaikessa konservatiivisuudessaan ei herätä vain voivottelunhalua vaan myöskin myötätuntoa, mikä on mielestäni kirjan hyvä puoli. Kovin mustavalkoista ja kliseistä tarinaa ei olisi jaksanut lukeakaan. Olisi helppoa paukuttaa henkseleitä ja naureskella Aulikselle, mutta voisiko esimerkiksi ennakkoluulot Adan poikaystävästä mennä osittain ihan vain isähuolen piikkiin - olisiko kukaan tarpeeksi hyvä omalle tyttärelle?
Minusta Ellilä on kirjoittanut mukiinmenevän tarinan aika harvinaisesta kontekstista, nykykirkon piiristä. Säätiöstä mieleeni jäi viittaus hyvin toimeentuleviin ihmisiin, ja näiden piirien ero kansankirkkoon tuntui isolta. Toivottavasti Ellilä jatkaa. Jos ei Auliksen tai Matleenan tarinaa, niin jotenkin muuten voisi pöyhäistä näitä kansankirkon sisäpiirien rivejä.
Tämä on muuten ensimmäinen sellainen lukemani kirja, jossa kansilehdellä kirjailija esitellään kirjailijaksi ja bloginpitäjäksi. Ja blogihan on Kirjailijan häiriöklinikka. Aika moni on lukenut ja blogannut tästä, ainakin Salla, Kirsi, Booksy ja Maria.
Lause: Koira oli hyvä kuuntelija, mutta yllätyksekseen hän kaipasi myös vastaväitteitä.
Lause: Koira oli hyvä kuuntelija, mutta yllätyksekseen hän kaipasi myös vastaväitteitä.
Kirsti Ellilä: Ristiaallokkoa
Karisto Oy, 2011, 206 (s.)
Hyvä kuvaus tästä kirjasta! Onpas mukavaa että tämä toimi myös ilman aiempia osia. Huomaan itse lukeneeni tätä paljolti juuri trilogian kontekstissa.
VastaaPoistaJos on trilogian aiemmat osat lukenut, ei voi tätä muuten lukeakaan kuin niiden kontekstissa. Oletko ajatellut lukea aiempia osia? Matleenakin on ihan kiinnostava henkilö, ja Aulis on tässä päätösosassa kuin toinen ihminen, kun hän pääsee enemmän esille.
VastaaPoistaIlman muuta luen jossain kohtaa aiemmat osat, mutta kyllä tämä toimi mukavasti omana itsenäisenä teoksenaankin. Ymmärsin teidän teksteistä, että Aulis oli aika rasittava tyyppi Matleenan näkökulmasta, joten sikälikin olisi hauskaa ikään kuin takautuvasti hypätä tarinaan.
VastaaPoistaHyvä bloggaus, luultavasti hyvästä teoksesta
VastaaPoista***
Olen lukenut Kopposelan teoksen, missä annetaan ymmärtää, että kirkon sisällä työilmapiiri ei ole aina lempeän leppoinen.
***
Minulla on tämä hyllyssä, mutta ihan heti en taida tämän pariin ehtiä/malttaa, kun on niin monta must-kirjaa samassa pinossa... Mutta jossain vaiheessa välipalana ajattelin tämän lukaista.
VastaaPoistaJokke ja Elma Ilona, kirja on nopealukuinen ja ihan hyvä, juuri sellainen mukava välipala.
VastaaPoistaKannattaa lukea trilogian aikaisemmat osat :) Komppaan Booksya, kiva kuulla että kirja toimii myös itsenäisenä kirjana.
VastaaPoista