Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana

Vaikka kirjan suomennettu nimi muistuttaakin Bond-elokuvaa, se hyppäsi väkisin mukaani kirjastosta. Adichien aiemmat teokset, Puolikas keltaista aurinkoa ja Purppuranpunainen hibiskus, ovat nimittäin olleet upeita.

Olen viime aikoina lukenut monta suomalaista kirjaa, jotka ovat kaikki vieläpä sivunneet sota-aikaa, joten Adichien Afrikkaan sijoittuvat teokset ovat olleet ihanan toisenlaisia jo tapahtumapaikkansa vuoksi.

Kliseisesti: kirjallisuus avartaa käsitystä maailmasta. Nigerian igbo-heimo on tullut jonkin verran tutuksi, tai ainakin edes tiedän sen olemassaolosta Adichien teosten myötä. Nigeria ei ole vain Nigeria vaan erilaisia ihmisiä. Erilaisia ruokia ja makuja, erilaista sota- ja uskontohistoriaa. Esimerkiksi amerikkalaistyylinen jauhossa leivitetty kanahan ei ole alkuunkaan niin maukasta kuin nahkojen kanssa keitetty.

Tämä on teos on novellikokoelma ja osa niistä on aiemmin julkaistu eri lehdissä. Takakannen mukaan on kyse "pakahduttavista ja värikylläisistä tarinoista". Onko niin, että novellikokoelmaksi nimittäminen olisi vähemmän myyvää?

Novellit (tai tarinat) vievät paitsi nykypäivän Nigeriaan myös Amerikkaan. Niissä käsitellään jonottamista Yhdysvaltain lähestöön viisuminhakua varten, sopeutumista tai sopeutumattomuutta uuteen kulttuuriin Usassa ja vaikeuksia poliittisesti levottomassa Nigeriassa. Ihmiskohtaloissa sivutaan siirtolaisuuden lisäksi muun muassa veljeskateutta, rakkautta samaan sukupuoleen ja lapsen menetystä. Pääosassa tuntuu enimmäkseen olevan nigerialainen nainen. Ihmiskuvaukset ovat loistavia ja jokaiselle tarinalle toivoo jatkoa.

Jälkikäteen ajatellen mieliinpainuvin oli Härkäpäinen historioitsija, jossa sukelletaan historiasta nykypäivään erään suvun naisten myötä. Nykypolven edustaja Grace vaihtaa lopulta nimensä virallisesti Afamefunaksi. Tässä kiteytyy yksi teoksen kantava teema: omat juuret.

Tässä stereotypioita aftikkalaisista kirjan henkilöiden suulla:

Te kenialaiset olette liian nöyriä! Te nigerialaiset olette liian aggressiivisia! Teillä tansanialaisilla ei ole mitään käsitystä muodista! Te senegalilaiset olette liiaksi ranskalaisten aivopesemiä!

Adichie on erittäin hyvä kertoja. Teoksen ainoa "vika" onkin, että tarinat loppuvat liian aikaisin. Ahmin kirjan läpi mutta se ansaitsisi toisen lukukierroksen, ajattelevamman.

Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana
Otava, 2011, 265 (s.)
Suom. Sari Karhulahti
Alkuperäinen teos The Thing Around Your Neck (2009)