Uusi tuttavuuteni Norkku taas on 40. lukijani. Se on minulle paljon, sillä koen edelleen olevani blogiurani alussa. Vaikka yksi tarkoitus tälle hommalle on pitää lukupäiväkirjaa, on todellinen lukija kuitenkin kirjoittamisen suola. Pidän hyvin monesta kirjablogista. Ja vaikka minun ei pitänyt enää jatkaa tunnustuksia, haluan kuitenkin antaa erikoismaininnan ihanan syvälliselle ja runouspainoitteiselle Ruohonkortta-blogille.
On muuten mielenkiintoista seurata Bloggerin tilastoista, mille postauksille on ollut lukijoita ja mille ei. Ylivoimaisesti luetuimmat postaukseni ovat käsitelleet Eve Hietamiehen ja Sinikka Nopolan teoksia. Samoin Amman Copycat-kisaan osallistuva otokseni on kiinnittänyt huomiota.
Vähiten lukijoita on ollut postauksellani Tuula-Liina Variksen Irmasta eikä siihen ole siunaantunut yhtään kommenttiakaan. Tuula-Liina Varis itse oli juuri tapetilla erittäin mielenkiintoisessa keskustelussa Morren maailma -blogissa. Hän oli nimittäin lehtijutussaan hieman älähtänyt netin "kirjallisuuskriitikoista" (ks. linkit Morren blogista). Eipä tuo postaukseni tosiaan mikään kirjallisuuskritiikin helmi ole, mutta siltikin Variksen kiusaksi lainasin juuri häneltä kolme muuta romaania, joten varokaan vaan, mutuhuttua on edelleen tulossa.
On monia kirjoja, joita luen, mutta joista ei tule blogattua. Esimerkiksi Kähkösen Kuopio-sarjasta on jo kirjoitettu paljon eikä minulla ole muuta lisättävää kuin että olen monien muiden tavoin Kähkös-fani. Samoin esimerkiksi Elisabeth Gilbertin nokkelasti kirjoitettu Eat, pray, love jäi postaamatta (näyttää chic litiltä, sisältää upean Italia-osuuden mutta lopulta henkisen etsinnän tie itämaisiin uskontoihin vie suuren osan).
Haaveilen edelleen perehtymisestä virolaiseen nykykirjallisuuteen, ehkä vielä pääsen siihen, joskus...sitä ennen tulossa muutamia suomalaisten naiskirjailijoiden romskuja.
Hyvä postaus :)
VastaaPoistaBlogisi alkoi noin vuosi omani jälkeen, muistan omien ensimmäisten lukijoiden tärkeyden, esim. Kirsi ja kommenttien...,
PoistaSinun toinen juttu oli jo Hytti no:6, jota kommentoin, Dinomaailma jutun myös muistan ihan alkutaipaleelta ja Tarhapäivän, Kiekun Kaikun ja Hyryn.
Sinullakin on tosiaan jo oma linja, itsellä meni suhteellisen kauan johonkin strukturoituun ilmaisuun yli puoli vuotta ainakin .. :)
Kiva kuulla että jonkinlainen oma linja näkyy, itse sitä on ehkä vaikea huomata. Huomaan kyllä, että luen ja kirjoitan enimmäkseen kotimaisista.
PoistaMulta tuo Irma-postauksesi oli mennyt jostain syystä ohi, en varmaan ollut silloin langoilla. Minä pidän älyttömästi Variksen kirjoista, enkä ole jaksanut ottaa näppylöitä hänen huomautuksistaan. Aion edelleenkin lukea häntä, jos vain uutta ilmestyy. Tähän mennessä ilmestyneet olen lukenut kaikki, muutaman jopa pariin otteeseen. Joten jos luet Varista, niin kirjoita niistä ihmeessä, minä ainakin luen, vaikka sitä kuuluisaa mutuhuttua :)
VastaaPoistaEn minäkään kovin vakavasti ota Variksen tölväisyä eikä se edes ollut hänen juttunsa pääpointti. Jotain se kuitenkin kertoo kulttuurinmuutoksesta kirjallisuuskritiikin alalla, ja keskustelu noin yleisellä tasolla on kyllä mielenkiintoista. Tässä on kirjailijatkin uuden edessä, kun lukijoilla on aiempaa enemmän kanavia kommentoida lukemisistaan.
PoistaMiekin innostuin katsomaan mitä on kaikkein vähiten luettu, miun blogissa vähiten oli luettu ensimmäistä bloggausta Hautalan kansalliskirjasta ja samoin postausta Järvelän Zombiesta.
VastaaPoistaEniten oli luettu tekstiä Mari Leppäsen toimittamasta kirjasta Maijan tarina (yli 500krt), mutta tuon tekstin olen sittemmin poistanut henk.koht.syistä.
Miusta on edelleen kummallista että blogillani on noin paljon lukijoita, joten ymmärrän siun ihmetyksen. Se on vain hämmentävää. Toisaalta tuntuu että se tuo paineita tuottaa laadukasta tekstiä.
Virolaisista Lutsin Arno ja kumppanit on jumiutunut pahemman kerran. Mihkelsonin Ruttohautakin odottaa lukijaansa vielä. Mutta Luikin Varjoteatteri oli erinomainen!
Mie oon tainnut blogata kaikista kirjoista mitä olet lukenut, vaikka osa bloggauksista saattaa toistaa jo aiemmin kirjasta sanottua.
Olet ansainnut tunnustuksesi :)
Tuo Hautalan kansalliskirjan lukumäärä menee varmaan eka postauksen piikkiin. 500 on kyllä iso lukijamäärä ja kirja herätti kohua. Viivi Luikin runot odottavat minulla edelleen hyllyssä...
PoistaLaadukkaaseen tekstiin on varmasti paineita itse kullakin. Itse koetan ottaa mahdollisimman paljon harrastuspohjalta. Tietynlaisia paineita tulee myös siitä, että blogimaailma on aika nopeatempoista. Esim. kahden viikon hiljaisuus on pitkä aika.
Työelämässä tekstejä saa viilata, joten tässä hommassa koetan nopeasti kirjoittaa päällimmäiset ajatukset, kuoria kermat päältä niin sanoakseni. Ja homma jatkuu niin kauan kuin se on hauskaa, ainakin vielä on ollut hienoa lukea muiden tekstejä. Koko harrastus on antanut lukemiselle uuden ulottuvuuden.
Iloinen ja ilahtunut kiitos erikoismaininnasta!
VastaaPoistaSe lämmittää mieltäni erityisesti nyt kun oma blogikirjoitteluni ja varsinkin kommentointini on alkanut osoittaa hyytymisen merkkejä.. En toki aio lopettaa bloggausta, mutta päivittely saattaa olla hidasta ja kommentointi välillä olematonta, (kunnes taas puheripuli iskee).
Koukussa tässä kirjablogeihin ollaan, sinun monipuolinen blogisi kuuluu vakkarilempilukemistooni, luen juttusi säännöllisesti ja mielenkiinnolla (Irmasikin sai minut siirtämään kirjan tuleviin luettaviin). Kirjamakumme menee ainakin osittain yhteen (mm. kotimainen naiskirjallisuus), ja minua kiinnostaa myös kirjoittamasi lastenkirjabloggaukset jo elämäntilanteen takia. Jos perehdyt virolaiseen nykykirjallisuuteen, on sinulla täällä lukija. On kiinnostavaa lukea itselle oudoista kirjoista. Niistä ei kenties ole kommentoitavaa, ja joskus ne tulee lukaistua nopean huolimattomastikin, mutta aina ne jättävät jonkin jäljen. Myöhemmin tajuaa sittenkin oppineensa uutta.
Kannatan itsekkyyttä bloggaamisen suhteen - kannattaa kirjoittaa niistä kirjoista, joista itse haluaa kirjoittaa, ja tosiaan, kermat päältä -meininki rules! Tämä on mainio harrastus!
Toivottavasti jaksat jatkaa! Vaikka joskus toisten postausten lukeminen jää vilkuilun tasolle, käsitys kirjamaailmasta kuitenkin laajenee. Jatketaan samoissa merkeissä.
Poista