keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Astrid Lindgren: Osaa Lottakin ajaa


3,5-vuotiaan tyttäreni suuri hupi on ajella pyörällä apurattaiden avulla. Niinpä kaivoimme kirjahyllyn perukoilta Lindgrenin klassikon Osaa Lottakin ajaa, jota emme ole pitkään aikaan lukeneet. Tyttö istui kuin naulittu ja jaksoi kuunnella koko kirjan, vaikka tavallisesti hän - toisin kuin isommat sisaruksensa aikanaan - ei vielä jaksa keskittyä pidempiin kirjoihin. 

Kirjassa Lottaa harmittaa, kun hänellä on vain pikkuvauvojen kolmirattainen pyörä, sillä hän haluaisi ihan oikean oman pyörän. Syntymäpäivälahjaksikaan pyörää ei Lotan harmiksi tule. Lotan tekee kuitenkin niin mieli pyörää, että hän ottaa luvatta naapurin Vuorisen tädin pyörän tämän mennessä päiväunille.

Tässä kuvassa Lotta sitten huristaa tädin pyörällä hurjaa vauhtia kirjan huippujännittävässä kohdassa. Kysyin tyttäreltäni, että mitä hän arvelisi seuraavaksi tapahtuvan:

-Se mummo tulee ja Lotta säikähtää.
-Pyörä kallistuu ja kaatuu!



Tytön arvaus meni sikäli oikein, että näinhän siinä kävi:



Tämä "verikuva" näyttää olevan herkemmälle lapselle todella vaikuttava ja siihen on palattu monta kertaa. Tämän aukeman tyttäreni myös valitsi kirjan parhaaksi kuvaksi, koska "tässä se lentää siitä pyörästä".

Kokonaisuutena kirja käsittelee kuitenkin syvällisempiä asioita kuin pintanaarmuja, nimittäin varastamista ja anteeksiantoa ja jossain määrin myös sisarussuhteita. Kuvitus on tuttua Wiklandia. Talojen mittasuhteet ovat hieman vinksallaan, omenapuut kukkivat, pyykit kuivuvat narulla ja pääskyt lentävät.

Aivan loistava lastenkirja! On todistetusti kestänyt äidiltä tyttärelle.

Astrid Lindgren: Osaa Lottakin ajaa
Suom. Kaija Pakkanen
Kuvitus Ilon Wikland
Wsoy, 2002 (6. painos)
Alkuteos Visst kan Lotta cykla (1971)

4 kommenttia:

  1. Meilläkin tuo "verikuva" oli pysäyttävä ja vaikuttava silloin, kun oma esikoiseni oli 3-4-vuotias. Kaikki Lotta-kirja ovat edelleen hänen mieleensä, vaikka hän nyt 7-vuotiaana lukee itse lastenromaanejakin. :)

    Rakastan kirjaa itsekin, kuten melkein kaikkia Lindgrenin tuotantoa. Ja Ilon Wiklandin kuvitus on loistavaa, kuten aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Katja, sama juttu meillä eli vanhemmatkin sisarukset hyvin mielellään taas kuuntelivat tuttua kirjaa iltasadulla. Kuvakirjat eivät todellakaan ole vain pienempien lasten kirjoja.

      Poista
  2. Luin muutaman Lotta-kirjan, ja ne ovat minusta hyviä, kuten varmaan tämäkin :)
    ***
    Nykykeksintöjä lienee, tanko, jolla aikuinen voi pitää polkupyörää pystyssä, kun lapsi opettelee ajamaan ilman apupyöriä (ei tarvitse olla kyyryssä).
    ***
    Olisi kiva tietää, koska lapsi oppii ajamaan ilman apupyöriä (keskimäärin), itse arvaan, että noin viisi vuotiaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä se tanko on ollut tarpeeton, kun ovat oppineet aika luontevasti kun on vain otettu apurattaat pois. Arvauksesi on varmaan lähellä oikeaa, ainakin meillä on noin 5 vuoden molemmin puolin opittu ajamaan ilman appareita.

      Poista