Kirjan alkulause on lupaava: Olipa kerran nainen, joka tajusi, että hänestä oli tullut ihan väärä ihminen. Seuraavat lähes 400 sivua odotin, milloin tämä konkretisoituisi Rebeccan 53 v. elämässä, mutta kovin huikeisiin elämänmuutoksiin ei päästy, sillä painopiste oli Rebeccan elämän ja ajatusten kuvailussa.
Rebecca jäi varhain leskeksi mentyään naimisiin miehen kanssa, jolla oli kolme lasta. Nyt hänellä on iso suku ja huvipaikkabisnes pyöritettävänä. Elämä onkin yhtä juhlaa, kun kodin tiloja vuokrataan juhlia varten. Rebecca siis elää pitkälti muille. Ajatellessaan elämäänsä hän pohtii, että toisinkin olisi voinut mennä, ja niinpä hän virittelee uudelleen ystävyyttä nuoruuden sulhaseensa. Mitään autuaaksi tekevää suhdetta tästä ei kuitenkaan synny:
--Rebecca toivoi sydämestään että ilta olisi jo ohi. Millainen helpotus olisi saada olla lopultakin yksin! Kiivetä yläkerran olohuoneeseen pelaamaan pasianssia! Hänen teki mielensä potkaista kengät jalasta ja antaa vatsan pömpöttää ja kaksoisleuan roikkua.
Tässä sain kyllä hyvät samaistumisnaurut. Kirjaan tulee enemmän vetoa loppupuolella Rebeccan oivalluksista, mutta mitään räväkkää ei tapahdu muualla kuin ehkä jossain määrin Rebeccan mielessä, mutta toisaalta Tyler ei olisi Tyler, jos juonivetoisemmaksi mentäisiin.
Jotenkin kiinnyin Rebeccaan persoonana, mutta ei tämä kirja saanut minua valtavasti innostumaan. Ehkäpä näin ollen pidän pienen Tyler-tauon, vaikka kyllä näitä paremman puutteessa lukeekin. Sellainen lämmin mutta liian hidas kirja minulle.
Sinisen linnan Maria piti kirjasta enemmän. Kiinnitin myös Marian lailla huomiota viittaukseen kansainvälisestä adoptiosta, sillä luin myös jokin aika sitten Amerikan lapset -teoksen, jossa Tyler keskittyy aiheeseen enemmän.
Anne Tyler: Aikaa sitten aikuisina
Otava Seven, 2011, 379 (s.)
Alkuteos Back When We Were Grownups
Suom. Kristiina Drews
Tämä on minun Tyler-suosikkini. Osin ehkä siksi, että koen kirjan kaikkein carolshieldsmäisimmäksi Tylerin tuotannosta. Arkea, niin hyvin kuvattuna!
VastaaPoistaYmmärrän yhteyden Shieldsiin, mutta hänestä olen kyllä pitänyt paljon enemmän, Pikkuseikkoja oli nerokas!
PoistaMullekin siis Shields on ehdottomasti Tyleria rakkaampi. Siksi tämä kirja on suosikkitylerini, muttei Shieldsin veroinen. :)
PoistaVaikuttaa aika tyypilliseltä Tylerin kirjalta. Niitä tulee luetuksi silloin tällöin, mutta ne eivät ihastuta samalla tavalla kuin edellä mainittu Shields.
VastaaPoistaMargit, ihan sama tunne minulla.
PoistaMinä pidin tästä aika lailla, niin kuin yleensäkin Tylerin kirjoista. Tyler tuntuu olevan minulle jonkinlainen lohtukirjailija, (hitaasti) soljuvan arjen kuvaaja.
VastaaPoistaIhana sana tuo "lohtukirjailija"!
PoistaMinusta tämä kirja houkuttaa niin aiheellaan kuin kannellaan, mutta tuskin ehdin, sillä minulla on menossa toiseen kertaan, ihan blogia varten, kaikkien Shieldsin kirjojen luku;)
VastaaPoistaLuulen itsekin jatkavani Shieldsejä tänä kesänä, kaksi on vasta luettu.
PoistaAmerikan lapset on Tyler-suosikkini, mutta tämä tulee hyvänä kakkosena (odotan myös paljon romaanilta Päivällinen Koti-ikävän ravintolassa, jota en ole vielä ehtinyt lukea). Aikaa sitten aikuisena -kirjaa lukiessani uumoilin loppuun erästä romanttista kuviota, mutta sitä ei sitten tullutkaan ;). Se oli kuitenkin jotenkin niin uskottavaa, että nuoruuden ihastuksen kanssa kävi kuin kävi :).
VastaaPoistaYleensä Tylerin kirjat ovatkin varsin hitaita, mutta ainakin Pyhimys sattuman oikusta sisältää varsin paljon draamaa. Siitä en niin tykännytkään :)
Kirjaston poistomyynnistä ostin Elämän tikapuilla, mikä on hassua, kun en erityisemmin fanita Tyleriä. Ehkä hän on kuitenkin tuttu ja turvallinen vaihtoehto.
Poista