Tarinat, joita on yhteensä yhdeksän, sijoittuvat Wyomingiin eri aikakausiin tuhansien vuosien takaisesta biisonin ajosta nykyaikaan ja Irakin sotaankin. Vilahtaapa eräässä tekstissä jopa - uskomatonta kyllä - pyöräilijöiden doping.
Novellit tuovat esille Wyomingin elämän rankkuuden. Esimerkiksi novelli Vanhoja cowboylauluja kertoo Archien ja Rosen tarinan vuodelta 1855. He rakentavat omaa tilaansa, tai paremminkin pientä mökkiä Archien ollessa vain 16-vuotias. He kantavat vettä, säilövät lihaa ja yrittävät selviytyä. Elämässä on iloa, lauluja ja rakkauttakin, mutta lopulta Archien pitää kuitenkin lähteä muualle karjanajoon ja elämä näyttää myös karumman puolensa.
Novellissa Maha pystyssä ojassa päähenkilö Dakotalla on huonot lähtökohdat, sillä äiti on hylännyt hänet ja isovanhemmat vastentahtoisesti ottavat tytön hoitaakseen. Dakota kuitenkin ponnistelee eteenpäin, välillä jopa onnistuen, mutta jotenkin elämä (tai Wyoming) jälleen välillä myös sivaltaa. Proulx pyörittää ihmiskohtaloita ja luonnon voimaa niin, että joskus ollaan rähmällään kuin lehmä selällään mutaojassa. Siltikin, kuten eräs henkilö sanoo: "Wyoming on hyvä näin". Tänne ollaan synnytty, täällä kuollaan.
Kaksi novellia erottuu muista, sillä niissä on pääosassa itse paholainen. Novellissa Olen aina pitänyt tästä paikasta Paholainen päättää uudistaa Helvettiä:
Tämän Helvetin kolkan uudistamiseksi ei ollut suunnitteilla mitään; oli kiveen hakattu, että avionrikkojien tuli oksennella ja yökkäillä alituisen pahoinvoinnin kourissa: olisi ajanhukkaa suunnitella mitään sen kummempaa kuin betonisia katuojia, joita heillä jo oli.
Näissä Proulx irrottelee satiirisella otteella oikein kunnolla! Kanadan vallanhimoiselle verovirastolle oli varattu jääkiekkopeli, jossa terät tulevat olemaan luistinten sisäpuolella. Ja terät olisivat kuumat. Ja niin edelleen. Tulee mieleen C.S. Lewiksen Paholaisen kirjeopisto. Näiden kohdalla on jopa huvittunut olo, kun muuten on hämmentynyt olo tekstin voimasta ja ihmiskohtaloista.
Kirsin kirjanurkassa on hyvä esittely paitsi tästä teoksesta, myös laajemmin Proulxin tuotannosta. Kirsi näkee elämän ja luonnon karuudessa yhtäläisyyksiä suomalaisuuteen, mistä olen samaa mieltä. Saatettiinhan paikallisissa lukupiireissäkin suosia sisua ja kestävyyttä korostavia vanhojen karjapaimenien ja tilallisten muistelmia.
Osassa novelleja on myös maagista otetta. On tietysti makuasia, miten siihen suhtautuu, mutta Proulx on taitava ja saa lukijan otteeseensa. On jälleen vaikea kielellistää omaa kokemusta näistä teksteistä. Lopulta sana, johon teksti mielestäni kiteytyy on "voima", sitä näissä teksteissä on. Proulxilla on tunnistettava omintakeinen tyylinsä ja äänensä. Ajatellaanpa jo vaikka pelkästään novellien nimiä Syvä-Veri-Rasvainen-Kulho, Maruna-lapsi ja Maha pystyssä ojassa. Näillä kyllä erottuu joukosta.
Ainakin minä jäin koukkuun, vaikka toiselta laidalta jokin kaihertaa tässä Proulxin näyttömölle tuomassa maailmassa: Eikö ole mitään toivoa? Eikö kannata rakastaa?
Annie Proulx: Näin on hyvä. Kertomuksia Wyomingista 3
Otava, 2011, 282 (s.)
Suom. Juhani Lindholm
Alkuperäinen teos: Fine Just the Way It Is (2008)
Minun on pitänyt tutustua Proulxiin jo vaikka kuinka kauan, mutta ei vain ole sattunut sopivasti kohdalle. Nyt voisin kuitenkin aktiivisesti yrittää saada käsiini jonkin hänen teoksensa. Etenkin kiinnostavat nuo yhteydet suomalaisuuteen.
VastaaPoistaKannattaa lukea ehdottomasti. Yhteys suomalaisuuteen tulee harvaan asutusta seudusta, säästä (talvet), yksinäisyydestä ja jonkinmoisesta selviytymisestä. Ei mitenkään suoraan mutta näin voi tulkita.
PoistaEn ole vähään aikaan lukenut Proulxilta mitään, mutta Laivauutisia silloin muinoin oli vavisuttavan hyvä lukukokemus.
VastaaPoistaProulx on aika ankara henkilöitään kohtaan, mutten ole koskaan ajatellut, että hänen maailmassaan ei olisi toivoa. Ennemminkin hän minusta sanoo, että vaikka tulisi tulta ja tulikiveä, niin täältä aina noustaan! Tai että tuomitkaa vaan, emme lannistu!
En kyllä pysty mitenkään todistamaan mielikuvaani, se on vain sellainen tunnelma joka tulee mieleen Proulxin yhteydessä :)
Minun käsitys taas pohjautuu ihan vain tähän teokseen ja tässä tuntui, että kuin kiusalla kohtalo usein koetteli eikä aina ollut mahdollisuuksia nousta. Ehkä käsitys muuttuu pidemmän proosan myötä, mitä yleensä mieluummin luenkin.
PoistaSulle on jotain pientä blogissani :)
VastaaPoista