Kristiina Vuori: Neidonpaula

Neidonpaula on Kristiina Vuorelta jo neljäs historiallinen romaani. Aiemmin olen  kirjoittanut hänen teoksestaan Siipirikko sekä Näkijän tytär. Myös Disa Hannuntyttären olen lukenut, vaikkakaan en ole postannut. Ilmiselvästi siis olen kuitenkin niin paljon teoksista pitänyt, että heti vuosittain uuden teoksen ilmestyttyä olen ne lukenut

Neidonpaulassa on yhteyksiä Näkijäntyttären Eiraan, sillä teoksen kaksostytöt ovat samaa Ilvesten näkijöitten sukua. Nyt eletään kuitenkin 1400-lukua, kun Näkijäntytär sijoittui 1200-luvulle. Britalla on parantajan lahjoja ja päähenkilöksi nousevalla Trudalla maagisia yhteyksiä eläimiin. Hän pystyy taidoillaan nostattamaan paikan päälle susia ja karhuja vangitsemalla niiden mielen. 

Tyylilajiin ja tuohon aikakauteen kuuluu, että talon tytärten elämää leimaa aika kapealta näyttävät vaihtoehdot, joita ovat joko nunnan elämä luostarissa tai avioituminen. Niinpä tarinan ideana on kaksostyttöjen elämänkulun kohtaloiden kuvaus murheineen ja rakkauksineen. 

Trudan suuri rakkaus on maalari Lukas Danske, joka osoittautuu kuninkaan sukulaiseksi. Truda on kuitenkin kihlattu toiselle. Kaikkien henkilöiden motiivit eivät kuitenkaan sitä, miltä ne Trudalle alkuun näyttävät. Hänen erikoiset, Ilvesten suvun ominaisuutensa ovat nimittäin tiedossa ja niitä haluttaisiin mielellään käyttää hyväksi.

Lukukokemuksena teos käynnistyy hitaasti, mutta kun Trudan äänellä tapahtuva minä-kerronta pääsee vauhtiin, teoksesta sukeutuu tasapainoinen romaani. Parasta antia ja mieleenjääneitä kohtauksia olivat kuvaukset Trudan yliluonnollisista voimista:

Minä olin liki maata, vetistä, mullalta ja mädäntyviltä lehdiltä haiskahtavaa tannerta, joka siveli notkeaa kehoani kauttaaltaan. Minä matelin, kiemurtelin ja liu'uin. Näin eteeni, nyt jo selkeän kirkkaasti, mutta kaikki oli jotenkin vääristynyttä, väärän kokoista ja näköistä. Liian pelottavaa.

Realistisen romaanin ystävälle tässä teoksessa magiikkaa oli juuri sopivasti eikä yhtään liikaa. Trudan maagiset ominaisuudet eivät olleet sellaisia, mitä hän itse olisi välttämättä kaivannut ja hän itse sanookin, että ne vievät hänen voimansa ja kuluttavat loppuun. Toiset näkivät näitä ominaisuuksia lykyn tuojina, mutta helposti onnettomuuden sattuessa tällaisia ihmisiä kirottiin ja ajateltiin heidän aiheuttaneen onnettomuuden. Ajankuvauksessa vanhat uskomukset ja loitsut elävät rinnakkain kristinuskon kanssa.

Yksityiskohtana pidin siitä, että kohtauksessa, jossa väkivalta olisi ollut ilmiselvä ratkaisu, sitä ei tullutkaan - olen niin kyllästynyt  väkivaltaan ja sen yksityiskohtaiseen kuvaukseen sekä elokuvissa että monissa kirjoissa, että pisteet Vuorelle tästä mielestäni uskottavasti juonenkäänteestä.

Mielestäni tämä nousee Vuoren parhaimmaksi romaaniksi. Esimerkiksi Näkijän tyttäressä jotkut juonenkäänteet tuntuivat epäuskottavilta, mutta nyt tällaista tunnetta ei tullut ollenkaan. Kun Neidonpaula sijoittuu 1400-luvulle, alkoivat noitavainot todenteolla 1600-luvulla. Jatkaako Vuori seuraavaksi Ilvesten suvun naisten tarinan jatkumoa tuolle aikakaudelle?

Kristiina Vuori

Neidonpaula

Tammi, 2015

Tässä muutama muu kirjablogiarvio:

Kirjahilla

Kirjasähkökäyrä (Mai Laakso sanoo myös odottavansa jatkoa, sillä edessä ovat noitavuodet)

Vinttikamarissa