Kissat ovat itsenäisiä, äiti sanoi, mutta minä en tuntenut itsenäisyyttä itsessäni, ainoastaan yksinäisyyden. Minä olin yksinäisin koira maailmassa. Koira, jonka nimi oli kissa.
Voiko olla parempaa lastenkirjan nimeä kuin Koira nimeltään Kissa? Se on jo itsessään niin puhutteleva, että herättää kertaheitolla huomiota. Kiinnostuin teoksesta luettuani Päivi Heikkilä-Halttusen arvion Helsingin Sanomissa. Arvio nimittäin otsikoitiin: "Upea kuvakirja palauttaa uskon suomalaisen lastenkirjallisuuden laatuun".
Kirja kertoo koirasta, joka äiti jättää oman onnensa nojaan jo heti alussa. Tämä tietysti on lapsilukijalle jo dramaattista. Elämän suuret kysymykset ovatkin läsnä pitkin teosta: kuka minä olen, pitääkö minun olla itsenäinen - vai olenko sitten vain yksinäinen? Muutamilla lauseilla Kontio onnistuu tuomaan teokseen monia syvällisiä teemoja itsensä etsimisestä aina rahan valtaan ja vapauteen saakka.
Teos onnistuu möyhentämään myös aikuislukijan tunteina. On myönnettävä, että harvoin lastenkuvakirja on koskettanut minua tällä tavoin. Kissa löytää kuin löytääkin ystävän, mutta minkälaisen: jonkinmoisen pitkäpartaisen haisevan ukkelin. He ovat yhdessä "karvaisia turjakkeita, sekarotuisia piskejä", kuten kuten mies nimeltä Näätä itse kuvailee.
Kirjassa mennään Suomen lumisista maaseuduista kesäiseen Helsinkiin ja tämä vaihtelu kiinnittää teoksen mielenkiintoisella tavalla nykyaikaan. On metroja, on Helsingin paikkoja Punavuoresta Kamppiin.
Kuvitus on loistavaa. Värimaailma on maanläheistä ja harmonista, mutta hahmojen lisäksi ympäristö on kuvattu siten, että se kuvastaa usein Kissan tunteita.
Se, mikä nostaa teoksen hyvälle tasolle syvällisten teemojen, selkeän tarinan ja kuvituksen lisäksi on huumori. Lapsilukijoitani nauratti esimerkiksi hassut hahmot metrossa tai koirapuiston tapahtumat.
Kirja on viipyillyt illasta toiseen 6-vuotiaani kädessä. Hän haluaa kerta toisensa jälkeen lukea ja katsella sitä. Tämä teos ei hevillä unohdu.
***
Odottelin teosta Junior Finlandia -ehdokkaaksi, mutta eipä sitä näkynyt listassa. Liekö asiaan vaikuttanut osaltaan se, että teksti on aikaisemmin julkaistu teoksessa Keltainen kaupunki - Kuvitettuja tarinoita Helsingistä (Napa Illustrations, 2012).
Kontiohan on myös jo voittanut palkinnon vuonna 2000 teoksellaan Keväällä isä sai siivet. Myös Warsta on kuvituksellaan päässyt ehdokkaaksi asti vuonna 2003 Heli Laaksosen teoksella Aapine. Tämähän ei kuitenkaan olisi mikään este ehdokkuudelle, onhan mukana jälleen Christel Rönns.
Ps, Pikkuisen nikottelin, kun kirjan hinta kirjakaupassa oli noin 37 euroa. Mielestäni se on paljon kirjasta, mutta kyllä kyllä, laatu maksaa.
Myös Sininen keskitie on kirjoittanut teoksesta.
Koira nimeltään kissa
Tomi Kontio
Kuvitus: Elina Warsta
Teos, 2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti