Aluksi kerrotaan Hassanin perheen historiasta, miten isoisä loi köyhyydestään huolimatta uran lounaslaatikoiden kuljettajana. Erinäisten traagisten tapahtumien myötä Hassanin perhe päättää kuitenkin jättää Intian ja muuttaa Lontooseen. Elämä sielläkään ei ota tuulta alleen ja matka jatkuu eri maita kiertäen ja ruokia maistellen Pariisiin. Siellä perheen isä herää toimintaan ja aloittaa ravintolabisneksen ja toteaa Hassanille, että hänen tulee ottaa vastuu keittiöstä.
Vastapäätä ravintolaa pitää kuitenkin kunnioitettu ja perinteikäs rouva Mallory, joka alkuun ei millään voi hyväksyä ulkomaalaisia ravintolanpitäjiä kylässään. Pitemmän päälle hän kuitenkin näkee Hassanissa harvinainen lahjakkuuden ruoan päälle, tuumihan Hassanin minäkertojan ääni jo teoksen alussa näin:
Ounastelen, että kohtaloni oli määrätty alusta alkaen, sillä ensimmäinen aistimukseni elämästä oli machli ka salanin, mausteisen kalacurryaterian, tuoksu, joka leijui lattialankkujen raoista vauvansänkyyni vanhempieni huoneeseen ravintolan yläpuolelle.
Rouva Mallory kasvattaa Hassanista ranskalaisen keittiön asiantuntijan. Sitten metsästetäänkin Michelinin tähtiä.
Hassanin ihmissuhteet jäävät uraa luodessa taustalle ja muutenkin hetkittäiset elämänpohdinnat jäävät tyngiksi. Perheen historia, jota aluksi avattiin, jää lopussa toteamisen asteelle. Harmi. Kunpa hieman enemmän olisi saanut sijaa esimerkiksi Hassanin sisaren tai vaikkapa nuoruuden suhteen Margaretin elämä, jos kerran Hassanin ihmissuhteissa ei juurikaan ollut kerrottavaa, mitä nyt ystävyydet muiden huippukokkien kanssa.
Pidin kielenkäytöstä, tyylistä ja teoksen värikkyydestä ja mielelläni luin loppuun, mutta sisällöllisesti jäin kaipaamaan enemmän. Odotin Hassanin palaavan juurilleen, mutta sivukujien kalamuhennoksen tuoksun tuoma häivähdys siitä, kuka hän oikeasti oli, haihtui nopeasti Pariisin yöhön (kirjailijan sanoja lainatakseni).
Suomibongaustakin sai harrastaa: Harrodsin ruokaosastolta mainitaan sillit ja veli päätyy Helsinkiin tekemään kännykkäohjelmointeja.
Linkitän tähän Elma Ilonan arvion, jonka kanssa olen pitkälti samaa mieltä. Suosittelen tätä nopealukuista kirjaa kuitenkin kesäpäivien iloksi ja kulinarististen nautintojen herättäjäksi! Ihan eri tavalla tämän myötä itsekin kokeilin fetajuuston ja puolukkahillon yhdistelmää lounaalla...
Richard C. Morais: Herkullinen elämä
2012, Wsoy, 335 (s.)
Englanninkielinen alkuteos The Hundred-Foot Journey (2008, 2010)
Suom. Marja Helanen
Näitä reseptillisiä romaaneja ilmestyy nyt kuin sieniä sateella. Itse luin Rakkausromaanin reseptin, jonka lopussa oli kirjan aterioiden reseptejä. Mutta kirja kuulostaa ihan kivalta :)
VastaaPoistaEhkä tämä on yhdenlainen kirjallisuustrendi. Ihan mielenkiintoisesti kirjassa kyllä kuvataan ravintoloiden toimintaa.
Poista