Eve Hietamies: Puujalkakukka

Neljä nuorta naista jakaa asunnon ja jokaisella on omanlaisensa ongelmat. Kaksi yksinhuoltajaa, joilla on olematon suhde lapsen isään, yhdellä on jalka kipsissä ja tuhoavia miessuhteita ja yhdellä on mielenterveysongelmia. Olisikohan naistenvälinen ystävyys teoksen kantava voima? Riidoista huolimatta toista tuetaan tuli mitä tuli.

Minäkertojana on Paula, se kipsijalkainen, joka kieltäytyy käyttämästä kainalosauvoja. Lukija ihmettelee, miksi Paula tällä tavoin heikentää paranemistaan ja jossain määrin uskottava selitys saadaan: hän ei halua antaa periksi vainoajalleen vaan yrittää jatkaa elämää kuin mitään ei olisi tapahtunut. Paula ei missään nimessä halua olla uhri. Kirjassa on väläyksiä feminismistä ja ns."naisenmaailmasta", joskin mielestäni tyylillisesti mielestäni paikoin vähän pateettisena ylilyöntinä.

Suuren osan teoksesta saa salaperäinen Julia, joka kärsii psykooseista ja kommunikoi Paulan kanssa lapuilla. Julia kirjoittaa: Minussa on pimeä puoli joka on suurempi kuin valon puoli mutti on elettävä elämää. Nämä laput rytmittävät teosta ja muutenkin Julian mielenliikkeiden kuvaus on mielenkiintoista.

Eletään 80-luvun loppua eli Hietamies sijoitti tapahtumat kirjoittamishetkensä aikaan: Neuvostojoukot vetäytyivät Afganistanista, Kalevi Sorsa lähti hallituksesta, Salman Rushdie kirjoitti kirjan, Nanny Westerlund kuoli (tiesittekö kuka on Nanny Westerlund?  - minä en, mutta Google kertoo, että näyttelijä). Radiosta kuuluu Anneli Tempakka, ja entäs tämä: (--) se oli ottanut autopuhelimen mukaansa ja laittoi sen siihen pöydälle meidän väliin. Sitten se sammutti autopuhelimen (--). Harvoin tulee luettua kirjaa, joka on niin selkeästi 80-lukulainen yksityiskohdiltaan, että niihin ihan kiinnittää huomiota.

Kaikenkaikkiaan teos on vahva mutta rosoinen. Hietamiehen viime aikojen teokset Yösyöttö ja Tarhapäivä ovat tyylillisesti tasapainoisempia, osin jopa humoristisia, josta taas tässä vuoden 1989 teoksessa ei ollut merkkiäkään. Ihan kuin tunteiden myrskystä olisi kasvettu tyyntyvään aikuisuuteen.

Tätä teosta kuvannee sitaatti: Tunsin olevani eksyksissä, tutulla kadulla.

Eve Hietamies: Puujalkakukka
Otava, 1989, 240 (s.)

Ps. Ostettu kirjaston poistomyynnistä 20 sentillä.