keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Merkintöjä junassa

Kirjahan on mitä ihanin matkakumppani. Voit sukeltaa toiseen maailmaan eikä kukaan todennäköisesti häiritse.

Leijonanluola-tv-ohjelmassa eräs pariskunta esitteli bisnesideaansa persoonallisista kirjankansista. Ajatuksena oli, että luomalla itse kirjoille irtokansia voisi näin tuunata kirjahyllyn sisustukseen sopivaksi. Olin hämmentynyt enkä osannut heti muodostaa mielipidettäni, mutta teen sen nyt: mielestäni kannet ovat osa kirjaa ja sen henkeä enkä missään tapauksessa peittelisi niitä irtokansilla. Todennäköisesti oma versioni olisi kaiken lisäksi kökömpi kuin ammattigraafikon. Tyydyn siis kirjojen järjestelyyn värikoodauksella.

Jos kirjahyllyn kirjat olisivatkin trendikkäästi vaikkapa valkoisia matsaten siihen mustavalkoraidalliseen mattoon, mitä se taas kertoisi? Että ulkonäkö on sisältöä tärkeämpää?

Tottahan irtokansia voisi toisaalta käyttää, mutta muissa yhteyksissä, vaikkapa junassa, jos haluaa naamioida kirjansa eikä paljastaa, mitä lukee. Ehkä joskus on ollut sellainen tunne, etten toivoisi toisten näkevän, mitä luen. Onko sinulla?

Kuinka paljon lukemamme kirja lopulta kertoo meistä kanssamatkustajille? Tässäkin pienessä vaunussa on ainakin kaksi kirjanlukijaa. Nuori nainen ja Jung Changin Villijoutsenet. On muuten hyvä kirja kiinalaisista naisista kulttuurivallankumouksen syövereissä. Varmasti mukava koko ihminen. Terveisiä vaan sinulle ruskeatakkinen nainen.

Vastapäätä istuu vanhempi naishenkilö ihanan keltaisessa paidassaan. Yritän vaivihkaa selvittää, mitä kirjaa hän lukee. Joku keltakantinen. Paksu. Olisiko kenties jokin ammatillinen teos? Heittäydyn ihan kyttäriksi ja tiirailen ikkunan heijastuksen kautta kirjan kantta. Ei onnistu. Pohdin vakavasti, kysynkö suoraan, mutta sosiaalinen tilanne ei tunnu sopivalta. Leppoisammassa pitkän matkan junassa jutustelu olisi mahdollista, kyllä, silloin voisin olla aloitteellinen.

Mitä kirjoja Suomi lukee junassa? Oletteko koskaan aloittaneet keskustelua kanssamatkustajien kanssa kirjoista?

No, selvisihän se vihdoin: Andrus Kivirähkin Maailma otsas. Mahtavaa, nuorta virolaista kirjailijakaartia. Olisiko lukija itsekin virolainen?

Apua, hän jää samalle asemalle. Tuo mahdollinen mielenkiintoinen kirjallinen tuttavuus.

Olisi sittenkin pitänyt häiritä.

12 kommenttia:

  1. Ihana kirjoitus! :) En ole tainnut koskaan kysyä tuntemattomalta (ainakaan ensimmäisenä repliikkinä) junassa tms. kirjan nimeä, mutta olen yrittänyt kuikuilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria. Kaikki me varmaan kuikuillaan...

      Poista
  2. Komppaan Mariaa: ihana kirjoitus :)

    En minäkään ole kysellyt kanssamatkustajilta, mitä he lukevat, mutta vakoilla kyllä olen, kuten sinä ja Mariakin. Taitaaolla yleismaailmallista kirjafanien keskuudessa.

    Ja apua nuo tuunatut kannet. Ei kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sullekin Jaana, pitäisi ollakin spontaanimpi näiden kirjoitusten kanssa.

      Poista
  3. Tämä oli piristävä juttu.
    ***
    Olen junassa aika paljon, luin aiemmin tenttikirjoja nykyisin dekkareita tai pokkareita, tai jos työporukan kanssa silloin pitää seurustella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, voiko tuon tulkita niin, että opinnot on paketissa...? Kuljen myös autolla, mutta aina unohdan hankkia äänikirjoja, ne olisi käteviä.

      Poista
    2. Tulkinta oikein, luultavasti joskus täytyy lukea lisää tai päivittää osaamista, mutta tenttiin luku on (hetkeksi) ohi :)

      Poista
  4. Törmäsin blogiisi twitterissä, otsikkosi houkutteli lukemaan. Meitä junassa kirjallisuutta harrastavia ihmisiä on paljon!

    VastaaPoista
  5. Kiva kirjoitus. Minä olen kyllä muutaman kerran aloittanut keskustelunkin kanssamatkustajan kanssa kysymällä, mitä lukee. Olen niin utelias muiden lukemien kirjojen suhteen, että ihan on pakko selvittää tavalla tai toisella...

    VastaaPoista
  6. Hyvä Minna! Ehkä minäkin joskus rohkenen.

    VastaaPoista
  7. Ihan kamala idea tuunata kirjankansia sisustukseen sopivaksi! Se vie kirjojen persoonallisuuden!

    Ja minäkin vakoilen mitä muut ihmiset lukevat busseissa ja junissa muissa kulkuvälineissä.

    Ja sinulle on muuten blogissani haaste. :)

    VastaaPoista