Wuolijoki tunnetaan lähinnä Niskavuori-näytelmistään. Tämä teos liittyy hänen vankilatuomioonsa jatkosodan aikana, jolloin Wuolijokea uhkasi jopa kuolemantuomio maanpetoksesta, mutta lopulta hänet tuomittiin elinkautiseen. Tästä hänet vapautettiin sodan jälkeen puolentoista vuoden vankeuden jälkeen. Viha valtion poliisia kohtaan on syvä: "Jumala loi kaikki ihmiset näköisikseen paitsi valtiolliset poliisit ja sensorit". Vaikka oikeusjutun taustat eivät tule teoksessa esille, tuntuu teoksen hätkähdyttävä viimeinen luku "Sielumessu" puolustuspuheelta etenkin viimeisten sanojen osalta.
Poliittisten näkemysten selvittämisen sijasta kirjassa korostuvat varastyttösten ja sikiönlähdettäjien kohtalot. Vain vaivihkaa tarkkaillaan, onko muissa vangeissa mahdollisesti kanssasisaria eli "poliittisia". Oli yllättävää lukea, että melkein joka toinen naisista oli laittoman abortin tekijöitä tai niitä, joilta "sikiö on rikollisesti poistettu". Päähenkilö kertoo, että kiinni joutuvat vain köyhät naiset, joiden on ollut pakko kääntyä puoskareiden puoleen, ja että varakkaammat maksavat tuhansia lääkäreille joutumatta kiinni. Hän ihmettelee rangaistusten suhteettomuutta etenkin kun on kyse sota-ajasta.
Kirjan herkullisinta antia ovat juuri erilaisten vankitovereiden kuvaukset, kuten laulajatytön, joka uhmaa ja vain jatkaa jatkamistaan lauluaan sellissään päätyen viikoksi "karhunkoppiin".
Wuolijoki tuo paljon esille kirjallista sivystyneisyyttään siteeraamalla eri runoja ja teoksia, joista keskeisimmäksi nousee Wilden Reading-vankilan balladi. Oltuaan kaksi viikkoa vankilassa ilman kirjoja ja sanomalehtiä, hän silittelee, halailee ja katselee saamiaan kirjoja. Ne ovat nidos Shakespearea ja Marie Curien elämäkerta.
Elämä vankilassa kilpistyy pieniin iloihin. On esimerkiksi merkittävää nähdä ihmisen hymyilevän. Tai voikukan, pehmeän pikkuauringon, kasvavan piikkilanka-aidan takana.
Jostain syystä minua ärsytti pitkään Hollywood-tyylinen kirjan kansi, jonka kuvitus on Snapper Films Oy:n tuottamasta elokuvasta Hella W. Teoksen tapahtuma-aikoihin Wuolijoki ei enää ollut kovin nuori, laskujeni mukaan 57 v. (s. 1886), ja kirjassa päähenkilö kuvailee itseään "vanhaksi ja raihnaiseksi". Siten kontrasti kannen kuvaan on suuri, mutta ehkäpä ideana on korostaa juuri tätä kirjan otsikonkin ilmaisemaa ajatusta, että huolimatta ympäröivistä olosuhteista voimme mielissämme olla vapaita. Itse en ole elokuvaa nähnyt, joten olisi mukava kuulla kommenttejanne siitä. Tätä teosta voi kyllä suositella.
Lisäys 8.6.2012: Velman blogissa arviota lähinnä elokuvasta.
Lause: Ihminen, ihminen, miksi olet minut hyljännyt...
Hella Wuolijoki: Enkä ollut vanki
Tammi, 5. painos, 190 s.
(1. painos ilmestyi vuonna 1944)
Tämä vaikuttaa kovin kiinnostavalta! En tiedä Wuolijoesta paljon mitään, yleissivistyksessäni on isoja aukkoja. Tämän kirjan myötä voisin aloittaa tutustumisen!
VastaaPoistaKannattaa lukea myös Niskavuori-näytelmät. Joskus nuorempana luin ne moneen kertaan, mutta en silloin kiinnittänyt huomiota sen kummemmin kirjailijaan persoonana.
PoistaKuulostaapa mielenkiintoiselta kirjalta!
VastaaPoistaOlen tutkinut jonkin verran poliittisia naisvankeja jatkosodan aikana ja siinä yhteydessä luin tämänkin. Vaikka Hellan olot vankilassa vaikuttavat karuilta, hänellä oli kuitenkin paljon paremmat olot kuin Hämeenlinnassa (Hella oli Katajannokalla Helsingissä) olevilla muilla poliittisilla naisvangeilla. Hänellä oli muun muassa mahdollisuus kirjoittaa, mitä esimerkiksi toisella vangitulla kirjailijalla Elvi Sinervolla ei ollut.
VastaaPoistaTosin Hellalla oli kova kohtalo siinä mielessä, että häntä tosiaan uhkasi kuolemantuomio, jonka varjossa varmasti on ollut vaikea elää. Tästä ja hänen muista vankilassa kirjoittamistaan tai aloittamistaan kirjoista välittyykin se, miten hän pakeni kirjoittamiseen ja lukemiseen. Ne tarjosivat maailmoja, joissa kaiken ahdistuksen keskellä oli vähän helpompi elää.
Kiitos sinulle, että nostit kirjan esiin. Oli mukava lukea sinun ajatuksiasi siitä.
Olen nähnyt elokuvan. Ihan katsottava, mutta ei mitenkään säväyttävä.
Jaana, voi miten mielenkiintoinen aihe tutkimuksellasi. Kuinkahan paljon poliittisia naisvankeja tuohon aikaan ylipäänsä oli? Ei sitä voi kuvitella, miltä tuntuisi elää kuolemantuomion kanssa, henkinen paine on varmasti valtava. Kirjassakin tulee esille, että Hämeenlinnan naisvankila oli pelätty. Vankilan oloista jäin miettimään apulaisten tai siivojien roolia. Tuntuu, että Hella seurustelee heidän kanssaan ja jotakuta auttaakin kirjoittamalla oikeudelle. Näistä "passareista" kerrotaan, että he ovat tutkintovankeja, jotka odottavat tuomiotaan ja sen saapuaan häipyvät "Hämeeseen". Tällaiset ihmissuhteet, vaikkakin ohimeneviä, varmasti auttoivat kestämään yksinäisyyttä.
VastaaPoistaHella Wuolijoen elämä on ollut moninainen, ja tuomion (armahduksen) jälkeen ura jatkui. Minusta hänen lapsenlapsensa on ollut haastateltavana, kirja kiinnostaa :)
VastaaPoistaTuomiojan kirjakin olisi kiinnostava, samoin Wikipedian mukaan nuori Hella esiintyy henkilö Jaan Krossin teoksessa Professori Martensin lähtö.
PoistaKiinnostava kirja, kiitos esittelystä!
VastaaPoistaMukava kuulla, että pidit!
PoistaLuin kirjan ja katsoin elokuvan reilu vuosi sitten: http://kirjavakukko.blogspot.fi/2011/04/kirjaelokuva-hella-w-enka-ollut-vanki.html Pitäisi varmaan vihdoinkin tarttua myös niihin loppuihin elämänkertasarjan kirjoihin...
VastaaPoistaHei, kävin lukemassa postauksesi. Myös Jaana tuossa edellä ei hirveästi kehunut elokuvaa. Wuolijoki on mielestäni hyvä kirjoittaja, joten suunnitelmissani on lukea muitakin kuin tämä ja Niskavuoret.
VastaaPoista