- Hänen nimekseen tulee Rósa, kuten rakkauden kukka, itse rakkaus, veri ja kaikki mahtavimmat taiat. Rósa muisti, että aina puhuessaan hänen nimestään Lenni lausui sanat, jotka kuulostivat niin keikisteleviltä, että hänen vatsaansa kutitti joka kerta, kun hänen isänsä sanoi ne:
- Sinäkin löydät tien valosta valoon.
Onko teille koskaan tullut kesken kirjan tunne, että oletkin lukenut kirjan aiemmin? Minulle kävi niin. Kirja oli aika vaikuttava ja siksikin ihmettelen, etten muistanut juonen kulkua, vaikka joitakin tunnelmia palautui mieleen. Toisaalta moni hyvä kirja kestää monta lukukertaa, sillä kaikki yksityiskohdat eivät jää mieleen. En edes tiedä, kuinka monta kertaa olen jonkun Sinuhen lukenut. Ainakin kolme kertaa, ehkä neljä.
Mutta asiaan. Tämä on siis islantilainen kirja. Alkupuoli on imelää rakkaudentäyteistä hehkutusta ja välillä tuntuu, että eikö näissä ihmisissä ole säröjä lainkaan? Kuitenkin kirja on alusta alkaen traaginenkin, sillä Rósan äiti on kuollut heti synnytyksen jälkeen ja Rósa elää isänsä kanssa. Isä Lenni unelmoi mysteerisestä Rósa Cordovasta, jonka kuvan hän on jostain löytänyt ja jonka mukaan Rósakin sai nimensä.
Kyllähän unelmia saa olla, mutta tässä aikuinen mies lähtee lopulta kuvan (!) perässä Santa Fen kaupunkiin etsintämatkalle ja jättää tyttärensä ystäviensä hoiviin. Epärealistista, mutta toisaalta Lennin myötä hänen uudet ystävänsä alkoivat myös toteuttaa unelmiaan. Ehkäpä siis Lenni teki oikein lähtiessään etsimään onneaan.
Rósa elää onnellista lapsuutta siinä mielessä, että hänellä on monta huolehtivaa ja rakastavaa aikuista. Kirjan kuluessa hän kasvaa nuoreksi naiseksi ja odottaa isältään kirjeitä, mutta välillä menee vuosia, ettei kuulu mitään. Kirjan yksi mielenkiintoisimmista sivuhenkilöistä on Lúna, Rósan ystävä, joka taiteellisuudessaan samaistuu Frida Kahloon. Myös Rósan edesmennyt äiti Magdalena elää mukana päiväkirjojensa kautta.
Kirja on tutkielma perhesuhteista ja unelmien etsimisestä, ja tietysti rakkaudesta. Alun jälkeen, kun pääsin sisään kirjailijan tyyliin, hymistelyni epärealistisuudesta loppuivat ja aloin tosissani odottaa ratkaisua Lennin etsintäretkelle. Lopulta kirja olikin aika väkevä. Tästä jos mistä olisi mukava kuulla muiden mielipiteitä.
Vigdís Grímsdóttir: Valosta valoon
Johnny Kniga, 2004, 168 (s.)
Suom. Tapio Koivukari
Islantilaista kirjallisuutta en ole itse vielä lukenut. Joskus tv-filmeissä tulee olo että on nähnyt sen ja tulee välähdyksiä mieleen, joskus varmaan kirjoissakin.
VastaaPoistaKyllä sitä luulisi muistavan lukemansa mutta ilmeisesti kaikkea ei. Minullekin islantilainen kirjallisuus on vieraampaa. Tämä kirja on ilmeisesti osa trilogiaa.
VastaaPoistaTäytyypä pistää tämä mieleen. En olekaan lukenut islantilaista kirjallisuutta.
VastaaPoistaJoidenkin kirjojen kanssa tulee déjà-vu - se voi johtua joko unohduksesta tai sitten siitä, että tunnelma muistuttaa jotain muuta samantapaista kirjaa...
Eilen hipelöin juuri tätä kirjaa ja mietin että voisin ottaa lukuun lähiaikoina, jos kerkeän. :)
VastaaPoistaHei Minna ja Aletheia, kyllä kannattaa kokeilla, mielestäni kirjailijalla on positiivisella tavalla erilainen tyyli.
PoistaHaastoin sinut miettimään blogiaikasi 10 parasta kirjaa.
VastaaPoistaKiitos Jaana, katsotaan, erottuisiko joukosta kymmenen parasta.
PoistaLuin tämän juuri, huomenna kokoontuu taas lukupiiri ja juttelemme tästä. Kauhean mielelläni tulkitsisin jotenkin symbolisesti näitä kaikkia ristikkäisiä rakkaussuhteita, mutta jotenkin ei oikein kunnon ajatusta synny. Olisiko niin, että tässä tarnassa elää toive siitä, että rakkaus olisi yksinkertaista? Mielenkiintoista on myös se, että kaikki onkin aika hyvää ja yksinkertaista kunnes Rosa alkaa aikuistua. Seksuaalisuus näyttelee tässä myös tärkeää roolia, einkauhean yksinkertaista sekään.
VastaaPoistaEn mänoikeasti oikein osaa sanoa, mitä mä tästä ajattele, hyvä kun pääsen huomenna keskustelemaan asiasta, se usein selkiyttää ajatuksia :)
Totta, kirja käsittelee myös seksuaalisuutta mikä sekään ei välttämättä ole yksinkertaista. Näin jälkikäteen ajatellen kirja jätti lopulta hämmentyneeseen olotilaan. Ihan suoraan ei voi kaikesta puhua ettei paljasta liikoja. Olisipa mukava kuulla, mihin lukupiirinne päätyi!
Poista