Hesari peräänkuuluttaa 2000-luvun parasta kotimaista romaania. Jokainen voi äänestää listaamalla omasta mielestään viisi parasta perusteluineen. Tässäpä minun listani:
1. Sirpa Kähkönen: Hietakehto
Tämä ei ole varmaan kenellekään yllätys. Kähkösen olisi jo aika saada enemmän medianäkyvyyttä upealla Kuopio-sarjallaan.
EDIT: Hesarin sivuilla perustelin tätä sillä, että Kähkönen on paras murteenkäyttäjä dialogeissa sitten Väinö Linnan.
2. Sofi Oksanen: Puhdistus
Puhdistuksesta en ole blogannut mutta olen toki lukenut (vaikka moni varteenotettava on lukematta). Teos nousi kansainväliseksi teokseksi eikä sitä voi sivuuttaa. Ehdoton plussa on myös teoksen näytelmäversio. Tulee olemaan Hesarin äänestyksen voittaja.
3. Helena Sinervo: Runoilijan talossa
Viime aikojen parhaita lukukokemuksiani. Voitti aikanaan Finlandia-palkinnon. Turhaan hieman unohduksissa?
4. Markus Nummi: Karkkipäivä
Tästäkään en ole blogannut, mutta olen lukenut. Nostan sen listalle siksi, että se kuvaa juuri 2000-luvun yhteiskuntaamme.
5. Hannu Väisänen: Vanikan palat
Väisänen on Taiteilija. Tässä teoksessa viehätti 1950-luvun oululaismiljöö ja äidittömän pojan mielenliikkeiden ja aistimusten kuvaus.
****
Kolme ensimmäistä on itselleni aika varmoja valintoja, seuraavat vähän fiilisten pohjalta. Mietin myös Saision Punaista erokirjaa, joskin siinä taisi lopulta viehättää Saisio itse, samoin Jaana muistutti Liehun Helenestä, mikä todella oli hyvä teos, mutta ei ehkä kuitenkaan niin mieliinjäävä kuin esim. Runoilijan talossa.
Koin lopulta aika vaikeaksi hahmottaa 2000-luvun alkupuolen kirjoja ja lisäksi blogini on sen verran nuori, ettei muistiinpanoja ole paljoa kertynyt. Tästä löytyy aiempien vuosien Finlandia-palkintoehdokkaat (Suomen kustannusyhdistyksen sivut), mikä auttaa muistamaan ainakin sen, mistä kulloinkin on puhuttu.
Aika hyvä rajaus Hesarilta tämä 2000-luku - tässä haetaan tulevaisuuden klassikkoja.
Listat ovat väistämättä subjektiivisia ensinnäkin siksi, että harva "maallikko" kirjankuluttuja on kuitenkaan lukenut ja muistaa laajalla rintamalla kaikkia varteenotettavia teoksia ja toiseksi siksi, että kirjallinen taide-elämys voi olla myös aikaan sidottu; jännä nähdä, peittoaako uudemmat teokset vähän vanhemmat puhtaasti sen takia, että tuoreempi lukuelämys on paremmin muistissa. Toisaalta hieman vanhempi teos on saattanut osoittaa laatunsa sillä, että on kestänyt muistissa, joskin ajallisesti puhutaan vain 13 vuodesta taaksepäin. Kaikenkaikkiaan tulos tulee aika varmuudella olemaan se, että Puhdistus on paras.