Teoksessa oli monenlaisia persoonia, jotka omassa inhimillisyydessään olivat uskottavia. Vai voiko kellään olla niin täydellistä poikaa ja niin hurahtanutta exää kuin Charleenilla?
Kirjassa nelikymppinen Charleen matkustaa äitinsä häihin, jotka ovat melkoinen yllätys perheelle. Äiti on nimittäin melkoinen jäärä ja hieno ulottuvuus tässä kirjassa. Esimerkiksi lahjan osto hänelle on hankalaa, kun tyttäret jo etukäteen arvaavat hänen latistavat kommenttinsa eri vaihtoehdoista. Charleen ja sisarensa Judith ovat äitinsä kanssa miellyttämisen "psyykkisessä oravanpyörässä".
Oikeastaan kirjan imu oli ainakin minulle tässä tytär-äiti -suhteessa; lukijana oikein odotti, että mitenköhän koko tämän hääjuhlareissun kanssa käy. Oli jännittävää lukea, millainen oli se mies, jonka kanssa äiti oli menossa naimisiin. No, aika erikoinen, ja monipuolinen, eikä mitenkään helposti tulkittava. Tässä on varmaankin Shieldsin taito kirjailijana.
Kirjassa Charleen työstää paljon ajatuksiaan äitinsä lisäksi ex-miehestään Watsonista. Ensin ajattelin, että jotkut juonenkäänteet liittyen häneen ja heidän yhteiseen poikaansa Sethiin eivät olleet tarpeellisia, mutta toisaalta, ehkä hyvä näin. Anteeksi jahkailuni ja päättämättömyyteni. Kaikenkaikkiaan tämä oli kuitenkin jollain lailla lämmin kirja.
Charleenin sanomaa: Unet ovat kuin - mietin hetken - unet ovat kuin perunasosetta.
Tässä Jaanan ja Marian arviot, ja muitakin löytyy. Shields taitaa olla aika pidetty, joten mahtavaa, että Otava on suomentanut tämän alkujaan jo 1977 ilmestyneen teoksen.
Carol Shields: Ruohonvihreää
Otava (Seven), 2013, 261 (s.)
Alkuperäisteos Box Garden (1977)
Suom. Hanna Tarkka
Ah, minä voin sanoa rakastaneeni tätä kirjaa. Oikeastaan olen rakastanut kaikkia Shieldsin tähän asti lukemiani :).
VastaaPoistaTuulia, ihan noin tulisiin ilmaisuihin enitse kykene ja puhunkin vain laimeasti "pitämisestä"...
PoistaRuohonvihreä on ihana kirja! Olen samaa mieltä, että kirjan juonessa on jonkin verran turhaa, mutta romaani on hyvin shieldsmäinen. Kirjailijan esikoinen Pikkuseikkoja on tämän sisarkirja.
VastaaPoistaKatja, kyllä minua kiinnostaisi lukea Pikkuseikkoja. Tuosta yhteydestä en tiennyt ennen kuin luin muiden postauksia kirjasta.
PoistaOlen kova Shields-fani ja tämä on minulle yksi parhaita, mutta ei ihan paras Shields. Eniten pidän Kivipäiväkirjoista sekä kirjasta Ellei. Pari Shieldsiä on hyllyssä vielä odottamassa lukemista.
VastaaPoistaHaluaisin ensiksi lukea tuon Katjan mainitseman Pikkuseikkoja, mutta kiitos vinkistä, ehkä lainaan myös nuo mainitsemasi.
PoistaShieldsiä en ole lukenut, mutta aika vasta pyörittelin juuri tätä kirjaa käsissäni kirjastossa, ja mietin että kokeilenko. Sinne hyllylle vielä jäi... Voipi olla, että vielä kokeilen. =D
VastaaPoistaHei Irene, kannattaa tietysti kokeilla, vaikkei mitenkään tajunnanräjäyttävää tyyliä olekaan.
Poista