Kirjoitin ensituntemuksiani Rauhalan Taivaslaulusta täällä, jolloin olin lukenut kirjan puoleenväliin. Jouduin jättämään kirjan kesken, sillä kirja ei ollut omani vaan luin sitä toisen "käsilaukusta". Kirjasta tuli hieno ja tasapainonen vaikutelma. Ihailin sen pehmeää kieltä, joka oli kuin samettia.
Koska kirja oli luettu puoleenväliin, en raaskinut ostaa sitä omakseni, joten tein varauksen kirjastoon. Pääsin varauslistan sijalle 14, mikä harmitti. Mutta tämähän ei ole vielä mitään, sillä Kalevan jutun perusteella Taivaslaulu on tehnyt varauslistan ennätyksen Oulun kaupunginkirjastossa. 17.9. sitä jonotti peräti 941!
En siis valita omasta vaatimattomasta jonotusajasta. Minkä verran muuten olisit itse valmis jonottamaan? Mikä on jonotusennätyksesi? Minulla se olisi varmaankin lähellä tätä sijaa 14. Kipukynnys on samaten ehkä noilla main, muussa tapauksessa menisin kirjakauppaan ostamaan kirjan.
Tarkoitus oli tulla vain kertomaan, olen edelleen "täällä" ja että lukenutkin olen, esimerkiksi tämän Taivaslaulun loppuun, kun sen parin viikon jonotuksen jälkeen sain. Mielestäni teoksen tyyli säilyi loppuun asti. Viljan päätöksistä voi olla juonen kannalta monta mieltä, mutta minusta tarina on uskottava.
Koska kirja on ollut paljon esillä totean vain toivovani, että se niittäisi palkintoja. Minut se esikoisteoksena yllätti kertakaikkiaan ja Rauhalan tyyli miellytti.
Ai niin, tässä oli myös yksi parhaita synnytyskuvauksia, mitä olen lukenut. Ei mitään inhorealistista vaan vulkaanisia pommeja.