Hesarin äänestyksen tulokset

Hesarin järjesti lukijoilleen äänestyksen, jossa metsästettiin 2000-luvun parasta kotimaista romaania. Omaa listaa miettiessäni tuntui, etten oikein edes muista, mitkä romaanit ovat ilmestyneet juuri tuolla ajanjaksolla, mutta muutama erottui heti omalle listalleni. Lopputulema on hyvin odotettu, sillä Oksasen Puhdistus voitti eikä Lundbergin Jää toisella sijalla ollut yllätys sekään, joskin varmasti tulokseen vaikutti se, että teos oli vasta paljon esillä Finlandia-palkinnon vuoksi.

Äänestyksen kymmenen parasta:

1. Sofi Oksanen: Puhdistus 4004

2. Ulla-Lena Lundberg: Jää (Is) 2982

3. Kjell Westö: Missä kuljimme kerran 2739

4. Kari Hotakainen: Ihmisen osa 1599

5. Rosa Liksom: Hytti nro 6 1459

6. Kari Hotakainen: Juoksuhaudantie 1352

7. Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi 841

8. Katja Kettu: Kätilö 834

9. Antti Hyry: Uuni 813

10. Aki Ollikainen: Nälkävuosi 718

Mielestäni tässä kymmenen kärjen listassa ei ole yllätyksiä. Itselläni tosin Kätilö odottaa vielä hyllyssä ja Sinisalon kirjaa kerran aloitin, mutta se ei ollut ollenkaan minun kirjani.

Oma listani ja alla suluissa sijoitus Hesarin äänestyksen listalla:

1. Sirpa Kähkönen: Hietakehto
(62.) Huono sijoitus suhteessa teoksen laatuun! Lakanasiivet sijoittui paremmin sijalle 44.

2. Sofi Oksanen: Puhdistus
(1.)  Ihan ansaittu tulos.

3. Helena Sinervo: Runoilijan talossa
(23.) Jee, hyvä sijoitus yhdelle viime aikojen parhaimmalle lukukokemukselleni.

4. Markus Nummi: Karkkipäivä 
(20.) Veikkaan, että kirjan menestykseen vaikutti se, että se suht uutena teoksena oli vielä mielessä; toivottavasti tämä hyvä kirjaa löytää myös myöhemmin lukijansa.

5. Hannu Väisänen: Vanikan palat 
(25.) Väisänen pärjäsi muutenkin, sillä Toiset kengät löytyy sijalta 34 ja Taivaanvartija sijalta 40.

Yksityiskohtana Eve Hietamiehen Yösyöttö nousi sijalle 52. Tämä on mielestäni hienoa, sillä tyylilaji ja aihe ei ole helppo: huumorin sävyttämää tekstiä yksinhuoltajaisästä.

Tässä vielä linkki Helsingin Sanomien listaan, jossa lukijoiden 100 suosikkia. Tässä on muuten samalla hyvä vinkkilista, mitä voisi vielä lukea. Onneksi maailmasta eivät hyvät kirjat lopu!

2000-luvun paras kotimainen romaani

Hesari peräänkuuluttaa 2000-luvun parasta kotimaista romaania. Jokainen voi äänestää listaamalla omasta mielestään viisi parasta perusteluineen. Tässäpä minun listani:

1. Sirpa Kähkönen: Hietakehto

Tämä ei ole varmaan kenellekään yllätys. Kähkösen olisi jo aika saada enemmän medianäkyvyyttä upealla Kuopio-sarjallaan.

EDIT: Hesarin sivuilla perustelin tätä sillä, että Kähkönen on paras murteenkäyttäjä dialogeissa sitten Väinö Linnan.

2. Sofi Oksanen: Puhdistus

Puhdistuksesta en ole blogannut mutta olen toki lukenut (vaikka moni varteenotettava on lukematta). Teos nousi kansainväliseksi teokseksi eikä sitä voi sivuuttaa. Ehdoton plussa on myös teoksen näytelmäversio. Tulee olemaan Hesarin äänestyksen voittaja.

3. Helena Sinervo: Runoilijan talossa

Viime aikojen parhaita lukukokemuksiani. Voitti aikanaan Finlandia-palkinnon. Turhaan hieman unohduksissa?

4. Markus Nummi: Karkkipäivä

Tästäkään en ole blogannut, mutta olen lukenut. Nostan sen listalle siksi, että se kuvaa juuri 2000-luvun yhteiskuntaamme.

5. Hannu Väisänen: Vanikan palat

Väisänen on Taiteilija. Tässä teoksessa viehätti 1950-luvun oululaismiljöö ja äidittömän pojan mielenliikkeiden ja aistimusten kuvaus.

****
Kolme ensimmäistä on itselleni aika varmoja valintoja, seuraavat vähän fiilisten pohjalta. Mietin myös Saision Punaista erokirjaa, joskin siinä taisi lopulta viehättää Saisio itse, samoin Jaana muistutti Liehun Helenestä, mikä todella oli hyvä teos, mutta ei ehkä kuitenkaan niin mieliinjäävä kuin esim. Runoilijan talossa.

Koin lopulta aika vaikeaksi hahmottaa 2000-luvun alkupuolen kirjoja ja lisäksi blogini on sen verran nuori, ettei muistiinpanoja ole paljoa kertynyt. Tästä löytyy aiempien vuosien Finlandia-palkintoehdokkaat (Suomen kustannusyhdistyksen sivut), mikä auttaa muistamaan ainakin sen, mistä kulloinkin on puhuttu.

Aika hyvä rajaus Hesarilta tämä 2000-luku - tässä haetaan tulevaisuuden klassikkoja.

Listat ovat väistämättä subjektiivisia ensinnäkin siksi, että harva "maallikko" kirjankuluttuja on kuitenkaan lukenut ja muistaa laajalla rintamalla kaikkia varteenotettavia teoksia ja toiseksi siksi, että kirjallinen taide-elämys voi olla myös aikaan sidottu; jännä nähdä, peittoaako uudemmat teokset vähän vanhemmat puhtaasti sen takia, että tuoreempi lukuelämys on paremmin muistissa. Toisaalta hieman vanhempi teos on saattanut osoittaa laatunsa sillä, että on kestänyt muistissa, joskin ajallisesti puhutaan vain 13 vuodesta taaksepäin. Kaikenkaikkiaan tulos tulee aika varmuudella olemaan se, että Puhdistus on paras.