Teos on taitavasti rakennettu sukellus ihmisen elämään ja sisimpään. Kaksoismurhan arvoitus kestää kevyesti 500 sivua, niin montaa henkilöä se pienessä Pohjois-Ruotsin kylässä koskettaa. Niin monelle siitä on jäänyt salattu ajatelma, joka voi olla totta.
Yksi päähenkilöistä, Annie, tulee kylään poikaystävänsä perässä luonnonmukaisesti elävään kommuuniin tarkoituksenaan opettaa siellä lapsia. Toinen toimii kylässä lääkärinä, kolmas on perheensä veljessarjan hylkiö. Jollain lailla näiden ja usean muunkin henkilön elämät koskettavat toisiaan. Aikajänne on parikymmentä vuotta ja ihmisten kasvu ja muotoutuminen tuo lukijalle (ja kirjan henkilöillekin) ihmettelyn aiheita. Kaikki ei mene siten kuin saattaisi luulla. Ekman ei kuitenkaan ole kirjoittanut mitenkään heppoista ja ennalta arvattavaa tarinaa vaan käsittelee maagisen synkeälläkin tavalla rakkaussuhteita ja perheen sisäisiä ristiriitoja.
Pienenä kuriositeettina voisi mainita, että Helsingissäkin piipahdetaan, vaikka teosta leimaa tunturit, porot, koirat, metsä ja koko luonto jossain taustalla raameina tarinalle.
Kerstin Ekman on aina kiinnostanut kirjailijana, vaikka hänen tuotannostaan olen tainnut lukea vain hienon Herran armon. Tämä teos vain vahvisti käsitystäni Ekmanista ruotsalaisena ykkösluokan kirjailijana.
Kirja sai aikanaan Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon; suomalaisia samaisen palkinnon saaneita ovat mm. Kari Hotakainen (Juoksuhaudantie) ja Sofi Oksanen (Puhdistus).
Lause: Ei voi elää maailmassa elämättä siitä.
Kerstin Ekman: Tapahtui veden äärellä
Otava, 1993, 512 (s.)
Alkuteos: Händelser vid vatten
Suom. Oili Suominen
Ps. Kuvaa en tätä kirjoittaessani saanut käsiini, mutta voin todeta, että painoksen kansi ei ole kovin hääppöinen - valokuva tummasta järvimaisemasta.
