Sain Jaanalta blogeissa kiertäneen haasteen listata blogiajan kymmenen parasta kirjaa. Sovelsin hieman ja lyhensin listaa, kun itselleni ei vielä ole kertynyt niin kovin paljon kirjoja. Tajusin myös, että monesta hyvästä lukemastani kirjasta en ole postannut osin siksi, että luin niitä jälkijunassa ja niistä oli kirjoitettu jo niin paljon, ettei ollut paljoa lisättävää (esim. Jää, Karkkipäivä, Kähkösen teoksia...). Valinta oli vaikea. Viime metreillä listauksen ulkopuolelle jäi mm. Aila Meriluoto ja Adichie Chimamanda Ngozi. Mutta tässä aika rennolla otteella viisi kirjaa, jotka pompsahtivat esille:
Sirpa Kähkönen: Hietakehto. Koko sarja on upea, jo aloituskirja Mustat morsiamet sai minut tajuamaan Kähkösen taitavuuden.
Helena Sinervo: Runoilijan talossa. Kerrassaan hieno fiktiivinen teos Eeva-Liisa Mannerista. (Harmikseni kuvaa ei ole).
Kerstin Ekman: Tapahtui veden äärellä. Vähän parempi dekkari.
C.S. Lewis: Velho ja leijona. Tämän nousi ykköseksi bloggaamistani lastenkirjoista. Luin kirjan ääneen ja teos lumosi 6- ja 7-vuotiaat.
Eve Hietamies: Tarhapäivä. Tämän parissa puolestaan viihtyi äiti. Kirja ei ehkä ole maailmankirjallisuuden klassikkoja, mutta muistan miten todella pidin tästä. Ehkä se osui tiettyyn elämänvaiheeseen.
Runoilijan talossa minun on pitänyt lukea jo kauan aikaa sitten...
VastaaPoistaKiinostavaa, mitä kerrot, että jos luet kirjan jälkijunassa ja siitä on postannut jo niin moni, että...Minulla on nyt juuri sellainen tilanne. Ja on se ollut ennenkin: Ei helppoa. Olenkin usein sanonut, että kun jostain uutuuskirjasta on vaikka jo viisi kirjoittanut, mitä minä sitten siihen enää...;)
Hei Leena, harvoin tulee luettua uutuuksia ja sitten huomaakin, että kirja on vähän "vanha" jos se on ilmestynyt 2012. Onneksi kirja itsessään ei vanhene, vaikka se tuntuisi puheenaiheena kuluneelta.
PoistaEnsinnäkin iso peukku Kähköselle, melkein kyllä arvasin tämän löytyvän listaltasi :) Myös Runoilijan talossa on hieno.
VastaaPoistaToiseksi, minä kyllä bloggaan kaikista, sillä blogini ensisijainen tehtävä on kuitenkin toimia lukupäiväkirjanani, asioiden tallentajana. Ei paljon haittaa, vaikka kirjasta olisi 100 arviota (tosin siinä tapauksessa en jaksa linkittää :))Sen kyllä myönnän, että joskus jostain uutuuskirjasta tulee ähky, jos se on "jokaisessa" blogissa ja siksi siirrän sen lukemisen myöhäisempään ajankohtaan.
Hei Jaana, minunkin alkuperäinen idea ja tarkoitus oli blogata kaikista lukupäiväkirjaidealla, mutta matkan varrella on ollut pakko luovuttaa. Pääasiassa ajallisista syistä, toissijaisesti tuosta edellä mainitusta syystä. Ihailen, miten paljon saat itse kirjoitettua.
PoistaPs. Venäläistä on tullut luettua, kun vain saisi postaukset tehtyä!
Sinulla on kiva ja erilainen lista!
VastaaPoista