Kääk - blogi 1v.!

Tajusin juuri, että pikkublogini täytti kokonaisen vuoden 1.4.!  Kunnon arpajaiset olisi tietysti paikallaan, mutta sen sijaan tässä pari faktaa blogistani:

• Blogin nimen keksi mieheni, kun pyörittelin erilaisia vaihtoehtoja. Kehittelin kaikenlaista kalevalaishenkistä Kirjokannel-tyypistä, mutta tämä vain alkoi tuntua sopivan simppeliltä.

• Ensimmäinen postaus oli Adichien kirjasta Puolikas keltaista aurinkoa. Oli muuten niin hyvä kirja, että luin Adichielta kaksi muutakin teosta.

• Vähiten luettu postaus on lastenkirjasta Vaarin hampaat. No kieltämättä tuollainen otsikko ei ole se kaikkein houkuttelevin...  

• Ehkä erikoisin ja itselleni tärkeä postaus on vanhasta Susan Curtissin tieteellisestä tutkielmasta liittyen lasten kokemaan väkivaltaan. Itse teksti ei ole kummoinen, sillä siinä on paljon referointia sisällöstä, mutta sen kirjoittaminen jäi aiheen puolesta mieleen. Tällaiset vanhat tutkielmat ovat auttamatta niitä unohdettuja kirjoja, ellei kyseessä ole poikkeuksellisen uraauurtava tutkimus.   

Monet ovat esitelleet hassuja ja erikoisia hakuja, joilla blogiin on tultu. Omani ovat olleet lähinnä "tylsiä" kirjailijoiden nimiä mutta tässä pari poikkeusta omista tilastoistani:

Margit Carpelan horoskoopit - terveisiä vaan Margit Carpelalle. Blogini jäi kuitenkin haun haaviin tietysti Tarukirjan Margitin ja Leena Lumin kommenteista liittyen Merete Mazzarellan kirjaan ja Bo Carpelaniin.

Kun lauluni minusta kiskottiin - traaginen haku, joka vie Aale Tynnin tunnelmiin. Teksti on yksi luetuimmista postauksistani.

Kun teoksen lähtökohtana on - Mitä ihmettä joku hakee tälläisella kliseisen arkisella kirjailmauksella? No, blogissani se on postauksessa Kerstin Ekmanin hienosta Tapahtui veden äärellä. Lukekaa muuten maagista Ekmania!

Ovat tunteiden pyörityksessä - tällä kliseellä puolestaan pääsee postaukseeni Tiina Lymin teoksesta Susi sisällä.

Härkäpäinen historioitsija - tämä haku liittyy tietenkin Adichien novelleihin Nigerian ja Amerikan maisemista.

Lundberg nyrkkeily olli pekka - mitäpä kirjablogi ei olisi ilman Miinalan Veikon nyrkkeilykoulua!

Jokke oli ensimmäinen virallinen lukijani. Hän on omassa blogissaan jatkanut mukavan monipuolista linjaansa. Moni muukin on sittemmin kommentoinut ja vieraillut. Suuri osa teistä vierailijoista on omista suosikkiblogeistani - kiitos teille! 

Kesäkelejä ja parvekepippaloita odotellessa...