Sisälehdellä kirja määritellään jännitysromaaniksi. Juu, ei tämä ihan perusdekkari ole. Ei ole esim. yhtä rikoksia ratkovaa päähenkilöä vaan ennemminkin galleria henkilöitä, joiden elämät sivuavat toisiaan. Alku on sinänsä kiehtova: Merja Itälän mies on kuollut ja lehteen ilmestyy mysteerinen kuolinilmoitus, jossa on allekirjoituksena "rakkaasi". Mitä miehen elämään lopulta kuuluikaan?
Merja on terapeutti ja ammatin kautta kirjaan tulee ehkä mielenkiintoisimmat hahmot. Lopulta kirjassa käsitellään perheiden sisäisiä ongelmia parisuhdeväkivallasta alkaen.
Kirja oli ihan mukiinmenenevä. Toisaalta kun kyseessä on jännityskertomus, odotin enemmän juonen kannalta. Hmm.. kyllä, voisin kuitenkin lainata lisää Pakkasia kirjastosta.
Kuriositeettina vielä, että tämän Ruohonleikkaajan perään luin sattumalta toisen ruohokirjan, nimittäin Shieldsin Ruohonvihreää. Jälkimmäinen oli kyllä enemmän minun makuuni.
***
Kyllä on elämä mallillaan, kun en ole muka ehtinyt kirjoittaa. Seurailen kyllä teidän muiden postauksia, vaikka kommentointi on ollut vähäisempää! Mutta kevään ja kesän tullen toivottavasti enemmän.
Outi Pakkanen: Ruohonleikkaaja
Otava, 2011, 272 (s.), ilmestyi 1. kerran 2006
Hih, Ruohonleikkaaja ja Ruohonvihreää!
VastaaPoistaPakkanen on tuottelias kirjailija mutta jotenkin pidän hänen tekstiään aika tusinatavarana (suurin osa luettu). Kuitenkin, onhan kirjailijalla selkeästi oma tyylinsä ja eivät nämä missään nimessä huonojakaan ole!
Annika, totta, ei huono muttei niin hyväkään. Varmaan hänellä on oma vakiintunut lukijakuntansa.
PoistaMinusta on kiva lukea joskus Pakkasen kirjoja. Ne ovat nopeita lukea ja Helsingissä asuvana tunnen tapahtumapaikat. Tätä Ruohonleikkaajaa en muista lukeneeni.
VastaaPoistaKiva kun pidät ainakin joskus. Tästä ei paikka mitenkään erityisesti jäänyt mieleen, en ainakaan kiinnittänyt huomiota.
Poista