Tarinan Mari on perheenäiti, joka yrittää selviytyä jokapäiväisestä elämästä eli käytännössä pitää perheensä hengissä. Mies on vähän saamaton eikä löydä töitä, ja hänen housunsa ovat niin hiutuneet, että takapuoli paistaa. Vuokraisäntä on tyly ja vie vaikka viimeiset huonekalut vuokran edestä. Sentään ystävälliseltä naapurilta irtoaa kerran keittoa, mutta muuten ruokana on vain kerjuulla saatu peruna tai hiirensyömä leipäpala. Mari on kovilla fyysisesti ja henkisesti, kun pienin vielä sairastuu ja menehtyy.
Tällaista köyhyyttä on vaikea kuvitella tänä päivinä, tai jos äärimmäistä köyhyyttä on, on myös ainakin periaatteessa jonkinlaisia yhteiskunnan turvaverkkoja. Marilla ei ollut ruokaa, ei mahdollisuutta vaihtaa märkää vaippaa pienelle kuiviin. Eikä mistään tullut apua. Niinpä Marin kokemus oli tämä: köyhän puolta ei kukaan pidä.
Pienen kuolema katkaisi lopullisesti Marin otteen. Jo aiemmin hänellä oli ollut pimeitä ajatuksia, sellaisia, että josko olisi parempi tukehduttaa kaikki ja hypätä itse avantoon. Hän tunsi outoa kiristystä aivoissa ja levottomuutta.
Köyhää kansaa oli aikanaan yhteiskunnallinen kannanotto köyhien puolesta, mutta nyt lukiessani mieleen jäi Marin mielenliikkeiden kuvaus. En ole pitkään aikaa lukenut niin koskettavaa lopetusta. Muutamia yksittäisiä sanontoja lukuunottamatta kielikään ei tuntunut vanhahtavalta:
Harjulan portinpielisestä rakennuksesta kuului aika ajoin huutava ääni, karkean syvä välistä ja kimeästi uikuttava toisen kerran. (--) Ja kaikki muut valitukset siksi ajaksi taukosivat hoidossa, sairaat unohtivat vaivansa ja lapset nälkänsä, riitelijät katkeran mielensä.
Ihmiskohtaloita-kokoelmassa oli myös kertomukset Kauppa-Lopo ja Salakari, mutta en osannut enää keskittyä niihin, kun tämä kosketti niin. Klassikot on rautaa. Jos Minna eläisi tänään, mistä hän kirjoittaisi?
Lisäys: Ilokseni huomasin, että Canth on ollut esillä blogeissa, tässä esimerkiksi Annikan arvio.
Minna Canth: Ihmiskohtaloita
(Köyhää kansaa, Kauppa-Lopo, Salakari)
Otava, 1944, 280 (s.)
(Köyhää kansaa on alunperin ilmestynyt v. 1886)
