Timo K. Mukka: Annan sinun lukea tämänkin

Pohjoisen Pellon kunnan hylkimä kirjailija, joka kärsi köyhyydestä ja kantoi huolta perheensä toimeentulosta. Monipuolinen taiteilija, joka taisteli oikeuksistaan, erosi protestina kirjailijaliitosta ja jatkuvasti vain toivoi saavansa rahoitusta työlleen.

Tämäntapaisen kuvan sain Timo K. Mukasta Annan sinun lukea tämänkin -teoksen perusteella. Kyseessä on Toni Lahtisen toimittama kokoelma Mukan kirjeitä ja kortteja perheelleen, kustantajille ja muun muassa Erno Paasilinnalle. Kirja alkaa Lahtisen nelisenkymmentä sivua pitkällä esipuheella, joka on otsikoitu "Kirjallisuushistorialliset kuoret Timo K. Mukan kirjeisiin". Tämä esipuhe avaa kirjailijan elämänkulkua aina lapsuudesta kuolemaan saakka ja auttaa tulkitsemaan hänen kirjeitään.

Jotain nostalgista vanhaa aikaa kirjeissä on jo tyyliltään. Mukka esimerkiksi kertoo itsestään auliisti kirjeitse tuolloiselle gradun tekijälle Liisa Sankarille puhuttelemalla näin: Liisa pien, kiitos kirjeestäsi (--) Onko laudaturtyösi vielä kesken? Tai näin: Sanon heti aluksi, että olen ilolla mukana kaikessa itseäni koskevassa ja yritän auliisti antaa kaiken apuni. Mahtoi tuntui gradun tekijästä hienolta käydä kirjeenvaihtoa kirjailijan kanssa ja kuulla hänen ajatuksiaan.

Mukka kuoli verrattain nuorena (s. 1944, k. 1973). Hieman ennen hänen kuolemaansa Hymyssä julkaistiin häväistysjuttu "Riiput ristillä jo, Timo K. Mukka", joka sisälsi vääristelyjä ja karkeuksia. Toni Lahtisen mukaan kirjoitusta pidettiiin kohtalokkaana käänteenä Mukan taistelussa sydänsairauttaan vastaan. Teos päättyykin Mukan kirjeeseen Urho Kekkoselle, jossa hän perää oikeuttaan ja aivan aiheesta. Kekkonen reagoikin avunpyyntöön kääntymällä oikeuskanslerin puoleen, mutta valitettavasti Mukka menehtyi aika pian tämän jälkeen. Lahtinen kertoo, että vuosia kestäneen oikeusprosessin jälkeen syytteet kuolemantuottamuksesta hylättiin, mutta asianosaisia lehtimiehiä tuomittiin ja intimiteettisuojaa koskevaa lainsäädäntöä kiristettiin.

Parasta antia teoksessa on Lahtisen esipuhe. Itse kirjeitä lopulta vain selailen ja luen vain sieltä täältä, sillä esimerkiksi erimielisyydet kirjailijaliiton kanssa eivät minua lukijana niin kiinnostaneet, mutta arvaan, että kirja-alan ihmisille ne voisivat olla äärimmäisen mielenkiintoista luettavaa. Kokonaisuudessaan teos on kuitenkin hyvin toimitettu ja valaisee hienolla tavalla kuvaa kirjailijasta.

Milloinkahan muuten ilmestyy ensimmäinen teos, jossa postuumisti julkistetaan jonkin edesmenneen merkkihenkilön sähköpostikirjeenvaihtoa? Liekö se edes kiinnostavaa, kun tietoa on jatkuvasti enemmän saatavilla?

Lopuksi ote Mukan 11-vuotiaana kirjoittamasta runosta, jonka hän myöhemmin aikuisena lähetti Suomen Kuvalehden toimittajalle Juha Tantulle ja joka ehkä kertoo enemmän kuin tuhat kirjettä:

Pieniä kiviä putoilee
päälleni taivahalta
kuka lie niitä nakkelee
tuntuu niin raskahalta.

Timo K. Mukka: Annan sinun lukea tämänkin
Kirjeitä 1958-1973
Toim. Toni Lahtinen
Wsoy, 2012, 330 (s.)