Runeberg-palkinto Tennilälle

Kuulin autoradiosta uutisen palkitusta, kielivirheillä pelaavasta runoilijasta. Ensireaktioni oli, että minua ei taida kiinnostaa mikään tekotaiteellinen runoelma. Että eikö olisi mahtavaa, jos runoilija saisi nykykielen rajoissa tuotettua tajunnanräjäyttävää tekstiä?

Sitten Tennilä alkoi lukea ääneen runojaan. Ja jotenkin lumouduin. 

Kieli koostuu vilheistä. Miten ne pylkivät 
eloon toisistaan.

Käälme kielii. Ei käälme kieli.
Piiltyy ja haalautuu käälmeen kieli.

Näissä näytteissä on tuo parivuotiaalle lapselle ominainen äänteellinen puhetapa, mutta paljon muitakin keinoja runoilija käyttää. Luettuna tulee esille myös tekstin asettelu ja visuaalisuus. 

Minusta runoissa on jotain raikasta ja aidosti oivaltavaa. Ne kertovat jotakin tavastamme havaita maailmaa ja väläyttävät uusia tapoja ajatella. Sanat saavat uusia merkityksiä. Ihan jokainen lause ei avaudu, mutta 89 sivuun mahtuu useita helmiä. Ja täytyy sanoa, että yksi lukukerta ei tee millekkään runoteokselle oikeutta.

Yksi suosikkikohdistani on teoksen sivulla 87 (Hän kuoli appelsiinin); runo sisältää myös teoksen nimen. Yksinkeltainen on kaksinkeltaista jäi kaikumaan mieleeni jo radio-ohjelmasta ja oikeastaan sai minut tutustumaan tähän teokseen, onneksi. Alussa mainitsin epäilyni tekotaiteellisuudesta, olin väärässä, anteeksi Tennilä, anteeksi nykyrunoilijat, kokeilkaa edelleen. Enhän edes tiedä mitä tekotaiteellisuus on.

Valo aulinkoa.

***

Runeberg-palkintoa on jaettu vuodesta 1987 saakka ja vain kolme kertaa on palkittu runoteos. Viime vuonna palkinnon sai Katja Ketun Kätilö.

Tässä linkki teokseen Poesia-kustantamon sivuilla. Ja tässä sanomalehti Uusimaan uutiseen Runeberg-palkinnosta.

Olli-Pekka Tennilä: Yksinkeltainen on kaksinkeltaista
Poesia, 2012, 89 (s.)