Tässä alkujaan tanskalaisessa kirjassa on jotain retroa kaikessa värityksessään ja tyylissään. Leenan hauska päivä (1973, Tammi) kertoo Leena-tytöstä, joka pukeutuu hienoihin vaatteisiin ja lähtee kaupungille.
Kuka nyt tuntisi Niemisen Leenaa! Ihmiset katselivat Leenaa ihaillen, kun hän käveli kaupungilla. Katsokaa tyyliä: lierihattu, päivänvarjo ja aidot puukengät. Sellaiset ruskeat hollannikkaat minullakin oli.
Matkalla kenkä tipuu veteen eikä neiti ole enää niin hienokaan, toisaalta eipä kesällä kenkiä tarvita, tuumi Leena ja päätyy retkelle ystävänsä Liisan kanssa. Hienosta repeytyneestä mekosta tuleekin teltta. Nyt lukiessa kirjassa on mukavaa pienen tytön elämää ja rentoa ystävyyttä:
Kaisa ja pupu on puolestaan alkujaan ranskalainen lasten kirja (1972, Tammi). Se oli ehdoton lempikirjani lapsena.
Kaisa on tomera kaupunkilaistyttö, joka tulee lomalle mummon luokse maalle. Tietämätön tyttö ei kuitenkaan tiedä, miten luonnossa toimitaan ja hoilottaa isoon ääneen ja repii kasveja maasta. Mikä pahinta, Kaisa löytää pienen pupun, jolla alkaa leikkimään vauvaleikkejä. Pupuparka on ihan peloissaan!
Naapurin Matti lopulta opettaa Kaisalle käytöstapoja ja kotiinsa kaupunkiin hän saa hamsterin (!) lemmikiksi. Tämä kirja oli ajanhenkeen kuuluvasti hyvin opettavainen, mutta ei sitä sillä tavoin osannut lapsena ajatella.
Sitten jotain vähän tutumpaa: Richard Scarryn Kissalan perheen painos vuodelta 1973 (Tammi). Alkujaan tämä on julkaistu jo 1966. Kyllä on Scarryn tyyli pitänyt pintansa, kun kirjat ovat edelleen niin suosittuja.
Valitsin tästä kuvan, joka on parhaiten jäänyt mieleen: Katsokaa miten Kissalan äiti osaa kaataa yhdellä kertaa neljä kupillista kahvia, kolme isälle ja itselleen yhden. Näissä kirjoissahan isä käy töissä ja häntä passataan kotona. Mutta annettakoon tämä epätasa-arvoinen asenne anteeksi, ovathan kirjat aina aikansa lapsia. Nyt lukiessa on myös hauskaa näin äitinä huomata, miten kirjassa villi poika Manne väsyttää muut ja lopulta toivotaan, että hän vihdoin nukahtaisi yöunille!
Lopuksi kaikkien tuntema Astrid Lindgrenin Se Eemeli, se Eemeli vuodelta 1972 (Wsoy). Tässä kuvittajana on Björn Berg ja suomentajana itse Aila Meriluoto. Tämän Meriluodon osuuden olen tajunnut vasta tässä viime aikoina.
Nämä Eemelin temput taitavat olla edelleen suosittuja. Esimerkkinä siitä tämä uusi Vaahteramäen Eemeli -palapelikirja (Wsoy 2011), jossa palapelit muodostuvat näistä klassikkokuvituksista, kuten tuosta yllä olevasta:
Kaksi vähän oudompaa ja kaksi tutumpaa, kuka teistä on lukenut lapsena samoja kirjoja?
En ole 70-luvun lapsi, ja näistä vain Scarry on tunnettu, mutta ei tämä kirja.
VastaaPoistaOlen "lukenut" Scarryn tuotantoa. On kuvakirjaa Tammen kultaisissa kirjoissa, ja sitten paljon isoja kuvakirjoja, myöhemmin tv-sarjan myötä tuli PC-peli ja pieniä kirjoja Touhulasta.
Tv-sarjojen myötä suosio varmasti vielä kasvaa.
PoistaScarry ja Eemeli on tuttua, mutta lähinnä sen takia, että olen lukenut niitä myös omille lapsilleni. Nuo kaksi muuta näyttävät oudoilta. En tosin yhtään muista, mitä olen lukenut pienenä, koska suurimmaksi osin lainasin kirjat kirjastosta.
VastaaPoistaNäistä ehkä tulikin siksi tärkeitä kun ne olivat omia ja niitä luettiin vuosia.
PoistaMuistan Eemelin ja Scurryt, joista molemmista tykkäsin hurjasti jo silloin pienenä!
VastaaPoista*Scarryt*
VastaaPoistaJoulun aikaa tv:ssä näytettiin vanha ruotsalainen Eemeli-sarja, mikä oli hauska katsoa, sen myötä palattiin kirjoihinkin pitkästä aikaa. Pienimmälle oli huippujännittävää kun rapu tarttui Eemelin isää varpaaseen.
PoistaScarrya olen lukenut mutten tuota, ja noita Eemeli-kuvakirjojakin kai jonkun mutta sekään ei tainnut olla tuo.
VastaaPoistaWikipedian mukaan Scarry teki noin 300 lastenkirjaa, mikä on aika määrä. Saapa nähdä kuinka kauan suosio kestää.
PoistaScarry ja Eemeli ovat tuttuja, mutta tuo Niemisen Leena -lastenkirja ei. Aika hauska! Minäkin olen 1970-luvun lapsi, pitäisi etsiä niitä omia kirjamuistoja. :)
VastaaPoistaOlisipa hauska kuulla niistä, etenkin vähän harvinaisemmista. Tuosta Kaisa ja Pupu -kirjasta ajattelin, että vieläköhän uudempia ranskalaisia lastenkirjoja suomennetaan? Jotenkin kuvakirjoissa tulee keskityttyä kotimaisiin.
PoistaOi miten ihanaa, minulla oli tuo Leena-kirja! Tulipa tosi hyvät muistot. Minusta on jännää miten kuvat muistaa niin hyvin. Että ne tuntuvat täysin tutuilta näin melkein neljänkymmenen vuoden jälkeen. Ja muistaa joitain yksityiskohtia joihin lapsena kiinnitti huomion, niinkuin tuon turkoosin puvun jättirusetti ja Leenan kaverin jalkojen asento. Kiitos, olipa mukavaa.
VastaaPoistaJee, ihanaa, että löytyi saman kirjan lukenut. Minusta valokuvien kanssa on sama juttu, ne tuovat esiin sen ajan tunnelmia. Tuo Leena-kirja tuntui nyt selaillessa niin tutulta ja kivalta; se on "vain" yksinkertainen tarina ystävyydestä ja siltikin lapsesta niin kiinnostava. Minä muistan ihmetelleeni noiden jalkojen lisäksi nallea ja nukkea jotka olivat myös retkellä.
PoistaMeillä luettiin ihan hulluina innosta Eemeleitä. Ensin luin niitä esikoiselleni, pojalle, ja hän alkoi vastata puhelimeen, että 'Vaahteramäen Eemeli'. Sitten kuopukselle, tyttärelle luettiin samat ja ostettiin myös kaikki Eemeli leffat. En olekaan huomannut, että Aila Meriluoto on ollut suomentajana...
VastaaPoistaOi, kaikkea sitä googlatessa löytyy... Kuten unohdettu lapsuuden suosikkikirja! Kaisa ja pupu -kirja oli lapsuuteni suosikki, ehkäpä siksi kun pupu oli niin söpö... En voinut käsittää, miksi Kaisa pukee pupun!!! Monet lapsuuteni suosikit olen jotain kautta löytänyt, nyt alkaa Kaisan ja pupun metsästys. :)
VastaaPoistaHei Sanna, hauskaa että sulla on samanlainen kirjamuisto! Tuo minun kirjani on ihan repaleinen ja omatkin lapset lukevat sitä, mutta samanlainen suosikki se ei kuitenkaan ole. Ehkä tarjontaa on nykyään niin paljon enemmän.
PoistaKaisa ja pupu on minullakin hyllyssä repaleisena! <3 Se oli niin ihana silloin lapsena, ja on edelleen!
VastaaPoistaEemeli oli tietysti tuttu, mutta en ole varma juuri tuosta kirjasta. Scarryt olivat aivan uusia ja ihmeellisen värikkäitä ja lapsille suunniteltuja yksityiskohtineen. Scarryn vaikutus esimerkiksi Kunnaksen ja Tatujen ja Patujen taustalla on ilmeinen - vaikka mielestäni kotimaiset taitajat ovat jo ylittäneetkin tämän taiturin. Niemisen Leenaa en muista, mutta olisi ollut kiva tutustua.
Olet löytänyt todellisen aarrekätkön!