Sain kustantajalta arvostelukappaleen, jonka mielelläni "testasin" oman juuri 3 vuotta täyttäneen tyttäreni kanssa. Kirjailija Mila Teräksen ja kuvittaja Karoliina Pertamon uusi lasten kuvakirja sopii lapsiperheisiin täsmänä etenkin jos tutista luopuminen on ajankohtaista. Omalle lapselleni tutti ei enää herätä tunteita, mutta siitä viis, kirjassa on paljon muutakin mielenkiintoista.
Kirjassa äiti houkuttelee Elli-tyttöstä luovuttamaan tuttinsa oravan vauvalle. Sitten lähdetäänkin ruokailun ja vaatteiden laiton jälkeen ulos syksyiseen luontoon. Matkalla tavataan muun muassa hämähäkki Koipinen ja kärpässieni, mutta lopulta Elli jättää tutin kuusen juurelle oravan pesän lähelle. Jälkikäteen Elliä harmittaa, mutta äidin syli ja uni tuovat lohdun, ja loppukin on onnellinen.
Kirjan kieli on yksinkertaista etenkin lauseiltaan: Tutti maistuu ihanalta. Elli rakastaa tuttia. Tutti on kiinni paidassa nauhalla. Siinä se pysyy turvassa. Päälauseet toistuvat ja kieli on toteavaa. Ajattelisin, että tämä mahdollistaa hitaan lukemisen, jossa lapsen ja aikuisen väliselle vuorovaikutukselle jää tilaa, kun kerronta ei ole tiukan tarinallista. Vastapainoksi on onneksi myös jonkin verran kielikuvia, esim. sateen saappaat saapuvat, mikä luo sadun tuntua.
Kuvitus saa suuren roolin, tietysti, kun kuvakirjasta on kyse. Rouva Huu tietää kertoa, että Pertamon kuvitus on syntynyt eri elementtejä ja pintoja toisiinsa yhdistäen kollaasitekniikalla. Tätä en todellakaan olisi osannut päätellä itse kuvien perusteella. Kuvien värimaailma on murrettu ja syksyinen, on keltaista, oranssia, punaista; kansikuva kuvaa hyvin koko kirjan värimaailmaa ja tyyliä. Asettelut sivuille ovat monipuolisia, esimerkiksi yhden aukeaman formularata kutsuu lasta seuraamaan sitä sormellaan. Kuvituksessa on paljon yksityiskohtia, jotka kestävät monta lukukertaa.
Kirjassa esitetään kysymys, että voiko pilvien päällä kävellä? Tämä nauratti ja kiinnosti tavattomasti. Seuraavassa 3-vuotiaan pohdintaa asiasta: Eihän noiden puiden päältä sinne pääse. Sieltähän voi tippua ja tulee pipi! Ei niiden päällä voi kävellä, kun ne on niin korkeella.
Toinen hyvin kiinnostava kohta oli Elli maalaamassa omaa kuvaansa. Mutta mikä oli lapsen mielestä kaikkein parasta kirjassa? -Pupu Pumpulinen! Niinpä, ihanat eläinhahmot, Pupu Pumpulisen lisäksi Hämähäkki Koipinen, Harakka Huttula, Kettu Konstinen ja muut eläinhahmot tuntuvat olevan lasten ikisuosikkeja.
Mielestäni kirja parani lukukertojen myötä, olemme lukeneet sen noin neljä kertaa. Itsekseen tytär ei ole kirjaa katsellut, kuten joitakin suosikkejaan, mutta on mielellään lukenut sitä kanssani uudelleen. Kaikenkaikkiaan kirjassa yhdistyy hienolla tavalla tämän päivän lapsen arki kännyköineen ja päiväunineen ja satumaailma personoitujen eläinhahmojen kautta.
Mila Teräs ja Karoliina Pertamo: Elli ja tuttisuu
Otava, 2012, 30 (s.)
Mukava arvostelu. Minusta kirjat, jotka antavat positiivisia malleja ovat hyviä lapsille :)
VastaaPoistaKiitos Jokke, kyllä tässä on aitoa parivuotiaan elämänmakua.
PoistaTäytyypä pitää mielessä, vaikka meidän junnu hylkäsi tutin ihan itse jo puolitoistavuotiaana äidin suureksi hämmästykseksi. Isoveljien kanssa kun kokeiltiin monenlaista konstia ennen kuin luopuminen onnistui.
VastaaPoistaMeillä tutista luopuminen on onnistunut helposti yhden illan pienellä itkulla. Onneksi tätä kirjaa voi lukea muutenkin, tutti ei lopulta ole kirjan ainoa asia.
PoistaMeillä on tykätty saman kirjailija-kuvittajakaksikon vähän isommille lapsille suunnatuista Telma-kirjoista. Nämä Elli-kirjatkin vaikuttavat suloisilta, pitääpä tutustua jos tulee vastaan :)
VastaaPoistaHei Maria, jostain syystä tämä oli ensimmäinen kerta kun näiden tekijöiden kirjaa luettiin meillä. Välillä tuntuu, että kuvittajina pyörii niin usein samat nimet, että on kiva tutustua ainakin itselleni uudempiin tekijöihin.
Poista