Hilkka Ravilo: Nimeltään Eerika

Ravilon kirjan Eerika on äpärälapsi, suomalaisen Ennin ja saksalaisen sotilaan tytär. He asuvat Lapissa pienessä kylässä, tiukan uskonnollisessa ympäristössä, jossa aviotonta lasta kohtaan ei tunnettu sympatiaa. Koulussa sai nippa nappa käydä istumassa mutta ei hänelle siellä mitään puhuttu.

Myöhemmin Eerika muistelee lapsuuttaan Lapissa ja kaipaa sitä, kun pystyi kuulemaan tippuvien lumihiutaleiden sihinän hangelle. Eristäytymisestä huolimatta luonnonläheinen elämä näyttäytyy myöhemmin kipeänä kaipuuna, mutta sitä samaa lapsuuden Lappi-maisemaa ei enää löydykään.

Ai niin, tämähän on kansilehdellä nimetty rikosromaaniksi, mutta kirja ei selvästi solahda mihinkään genreen eikä tietysti tarvitsekaan.

Rikos liittyy ihmissuhteisiin ja alistamiseen, jota Eerika myöhemmin aikuisena kokee Etelä-Suomessa eläessään. Hänen tarinansa käsittelee suhteitaan nuoruuden rakkauteensa, aviomieheensä, poikaansa ja anoppiinsa sekä yleensä elämäänsä perheenäitinä ja saksalaisen sotilaan tyttärenä.

Juuri tätä ennen luin Ravilolta Kuolleet lehdet ja tässä teoksessa tyyli ja teemat jatkuivat hyvin samanlaisina. Esimerkiksi molempien kirjojen päähenkilö oli samaan tyyliin uskonnonvastainen. Varmasti tuomitsevaa ja armotonta lahkolaisuutta onkin syytä kritisoida mutta minua vähän häiritsi ihan samanlaisina jatkuvat kielikuvatkin juutalaisten saduista ja "jumalantömpelöstä".

Ravilon vahvuus on tarinassa. Eerikan elämä vie mukanaan ja kirja oli pakko ahmia loppuun.

Tässä Booksyn arvio. Myös Jori ja Salla ovat kirjoittaneet teoksesta.

Hilkka Ravilo: Nimeltään Eerika
Myllylahti Oy, 2012, 430 (s.)