Anne Tyler: Elämän tikapuilla

Delia Grinstead on mennyt hyvin nuorena naimisiin Samin kanssa, joka jatkaa Delian isän lääkäripraktiikkaa. Kolme lasta ovat jo aikuisuuden kynnyksellä ja elämä pyörii rutiinilla. Eräänä päivänä suvun perinteisellä rantalomalla hän päättää vain kävellä elämästään pois, jonnekin ilman varsinaista päämäärää. Deliasta oli nimittäin tullut itsestäänselvyys. Jopa huomaamaton palvelija.

Hän päätyy pienelle ja köyhemmälle paikkakunnalla ja aloittaa tyhjästä laukussaan 500 dollaria. Mitä itse ensimmäiseksi tekisit? Jotain vaatetta uimapuvun ja rantatakin lisäksi tarvitaan, ja asuinpaikka. Delia saa vuokrattua halvan alivuokralaishuoneen ja löytää työpaikankin lakitoimiston sihteerinä.

Mutta mitä tekee perhe? Kun selviää, että Delia on todennäköisesti kadonnut omasta halustaan, poliisi ei enää ole kiinnostunut. Delian olinpaikka kuitenkin selviää perheelle, mutta mikä olennaisinta, Sam ja lapset eivät juurikaan tee mitään! He eivät anele Deliaa takaisin eivätkä tule hänen peräänsä. Sitäkö Delia odottaa? Tähän kiteytyy koko jutun juoni.

Uudessa elämässään Delia miettii elämäänsä, lapsiaan ja etenkin miestään Samia. Hän löytää uusia ystäviä ja ehkä uusia puolia itsestään. Mutta Tylerin teksti on paljon syvällisempään kuin mitä osaan tähän kuvailla. Siinä on paljon pieniä suuria huomioita elämästä henkilöhahmojen suulla (heitä tulee lopulta kuvioihin aika paljon). Esimerkiksi hänen vanhemmanpuoleinen uusi tuttavuutensa Nat pohtii vaimonsa kuoleman myötä:

Nuo ovat hänen todelliset kasvonsa. Piirteet olivat ontot ja terävöityneet. Nuorena hän oli ollut hyvin kaunis, mutta nyt minä tajusin, että hänen nuoruudenkasvonsa olivat olleet vain karkea luonnos. Vanhuus oli se lopputulos, se valmis ja viimeistelty muoto, johon hän oli alusta asti pyrkinyt. Tämä on vihdoin sitä itseään! (--) Viehättävät nuoret ihmiset, joita minä näin kadulla, näyttivät niin... tilapäisiltä.

Loppupuolella, juuri kun ajattelin, että nyt vähän junnataan paikoillaan, alkaa tapahtua ja lopussa hyrisen, niin hyvä viimeinen sivu on.

Olen nyt lukenut kolme Tyleria: Aikaa sitten aikuisina ja Amerikan lapset ovat hänen uudempaa tuotantoansa, tämä vanhempaa. Näistä kolmesta rankkaisin Elämän tikapuilla kuitenkin parhaimmaksi. Tai sitten olen vain tottunut Tylerin tyyliin ja hänen teostensa lukemiseen on tullut jotain tuttua ja turvallista: kuin söisi kaurapuuroa ja ruisleipää.

Muita arvioita ei löytynyt kovin montaa, tässä kuitenkin Kirjavan kammarin Karoliinan ajatuksia..

Ps. Kirja on ostettu kirjaston poistomyynnistä 20 sentillä; pienenä kuriositeettina kannen vanha hintalappu: 148 markkaa.

Anne Tyler: Elämän tikapuilla
Otava, 1995, 442 (s.)
Alkuperäisteos: Ladder of Years
Suom. Kristiina Drews