sunnuntai 18. elokuuta 2013

Miina ja Manu - mikä näissä viehättää?


Olisi helppoa tuomita nämä Satukustannuksen kymmenet Miina ja Manu -kirjat taiteellisesti vähemmän kiinnostaviksi. Toisaalta lasta lukijana täytyy myös kunnioittaa, siksipä koetan kysyä, miksi 3,5-vuotiaalla tyttärelläni on ns. Miina ja Manu -kausi (= luetaan lähestulkoon päivittäin). Kotikokemuksen perusteella kohderyhmä onkin noin 3-5 -vuotiaat.

Miina ja Manu -kirjoja on ilmestynyt pitkä liuta, ensimmäinen jo vuonna 1982. Teksteistä ja kuvista vastaa nimimerkki Teutori ja ainakin uudemmassa Salaperäinen lentäjä on tekijänä Jari Koivisto.

Aloitetaan tarinasta. Kuvassa olevassa Vanhan linnan salaisuudessa Miina ja Manu seikkailevat linnassa ja sattumalta löytävät vanhan aarteen. Juonessa on äärimmäisen jännittäviä elementtejä, kun vanha haarniska alkaa pelottavasti kolista ja salaovikin paukahtaa yllättäen kiinni. Yksinkertaisella tavalla saadaan aikaan lasta kiehtovaa jännitystä. Aiheet vaihtelevat tällaisista jännitystarinoista arkisempiin kuten kiukutteluun tai lääkärireissuun.

Kuvitus on selkeää, esittävää ja perustuu perusväreihin. Kun niitä on kuvakirjalle tyypillisesti joka sivulla, pienempikin lukija jaksaa kuunnella koko kirjan, sillä nämä eivät kuitenkaan ihan lyhyitä. Veikkaanpa, että yksi viehätys on myös tutut hahmot ja tutunlainen kuvitus. Tässä ehkä tullaan sitten siihen taiteellisuuskysymykseen: kaikki kirjat on toteutettu samalla kaavalla eikä kuvataiteellisesti juurikaan etsitä persoonallisia ilmaisukeinoja. Olikohan tarpeeksi diplomaattisesti sanottu? Ehkä Pupu Tupuna saattaa olla tyylillisesti lähin vastaava suosittu kirjasarja.

Osa kirjoista on hyvin opettavaisia, esimerkiksi Miina ja Manu pyöräilevät, Miina ja Manu uimakoulussa ja Miinan ja Manun liikenneaapinen esittelevät ihan hyödyllisiä taitoja ja asioita kuten liikennemerkit. Eräs mieleen jäänyt opittu seikka on Miina ja Manu maatilalla -kirjasta eri viljalajien nimet. Kirjan kautta tämäntapaisia asioita on ollut hauska opetella. 

Nämä kirjat eivät varmastikaan niitä palkintoja, mutta niin kauan kuin näitä saa ostettua suht edullisesti marketeista, suosio on taattu, eikä asiaa varmasti heikennä nimikkokeksit ja värityskirjat. Itsekin niitä on tullut hankittua, koska kaikki lapset ovat näistä pitäneet. Lapset tuntuvat olevan hyvin avoimia lukijoita - lopulta aika harvoin tulee vastaan kirja, josta he eivät ollenkaan pidä.

Mutta mitäpä tuumii itse kohderyhmäläinen? Hän toistaa noin 20 kertaa Tämä on kiva osoitellessaan kirjan takakannesta Miina ja Manu -kirjojen kansikuvia. Enempää en saa kommentteja irti, tai no, kyllä hän innoissaan selittää, millaista ääntä Vanhan linnan salaisuuden haarniskat pitävät kolistellessaan.

Mitä mieltä muut olette näistä? Luetaanko teillä Miinoja ja Manuja? Käykö teillä kaikki kirjat vai ohjaatko hienovaraisesti (tai vähemmän hienovaraisesti) itse arvostamiesi kirjojen suuntaan?

Miina ja Manu Vanhan linnan salaisuus
Teksti ja kuvat Teutori
Satukustannus
2008, 23. painos

6 kommenttia:

  1. Osut ytimeen,hahmot ovat hyviä, tyttö ja poika, Sulo-eno ... Kuvat ja värit selkeitä, ja tärkeintä että lapset pitävät. Minusta kirjat eivät ole ylimielisiä, eivätkä saarnaa eivätkä vähättele lapsia ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin kyllä hyvin sanot tuon, että eivät saarnaa eivätkä vähättele lapsia.

      Poista
  2. Onhan näissä paljon lapsia kiehtovia piirteitä. Jokke kirjoittikin hyvin, ettei näissä kirjoissa vähätellä lapsia. Itse kaipaisin huumoria lisää, ja kovin yllätyksettöminä näitä pidän. Mutta lapset rakastavat juuri 3-5-vuotiaina. Suoraan sanottuna jossain vaiheessa lasten suosikit joutuvat meillä "hukkaan", kun aikuiset kyllästyvät, ja näihin minä kyllästyn aika nopsasti. Lapsena olisin näitä kyllä rakastanut aivan varmasti. Pupu Tupunakin oli niin ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Elina, totta, samaa mieltä Jokken kommentista. Kyllä näihin helposti aikuinen kyllästyy, kun samoja kirjoja luetaan moneen kertaan. Koetan aina välillä tarjoilla kirjastosta jotain ihan uutta, mutta nuorimmalle nämä ovat pisimpiä kirjoja, mitä jaksaa vielä kuunnella.

      Poista
  3. Meillä luetaan näitä kausittain, uppoavat etenkin 5-vuotiaalle kuopukselle, mutta myös 7-vuotias esikoinen näitä lukee. Toimivat hyvin autolukemisena :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittuja nämä ovat, mutta harvemmin niistä puhutaan. Autossa on meillä ollut aika vähän kirjoja, on menty enemmän dvd-puolelle...

      Poista