keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Kristiina Vuori: Näkijän tytär



Laitoin Näkijän tyttären merkille viime vuonna sen ilmestyessä. Tällaista 1200-luvulle sijoittuvaa rakkaustarinaa ei voi olla vertaamatta Kaari Utrion historiallisiin romaaneihin, joista pidän paljon. Niitä saatetaan moittia viihteellisyydestä, mutta itse arvostan juuri tuon viihteellisyyden ja vahvan tarinan yhdistämistä historiaan. Miten mukavaa onkaan ollut eläytyä vuosisatojen takaisiin hämäläisiin maisemiin!

Sama toteutui tässä kirjassa ja täytyy sanoa, että Kyllä Kristiina Vuorikin on tutkinut historiankirjoja romaaniaan varten. Esimerkiksi kansanperinteen pieni sanasto lopussa on mukava lisä, vaikka ei sitä juurikaan lukiessa tarvittu. Jälkikäteen oli kuitenkin mukava tarkastella sanoja, kuten kuutti ’pieni vene’, honkio ’yhdestä männystä koverrettu ruuhi, vene’ tai haubernekki ’mekkomainen kangaspaita’.

Näkijän tytär kertoo rikkaamman talon tyttärestä Eirasta, jonka isästä ei ole varmuutta ja äitikin kuolee Eiran syntymään. Ulkonäkö kuitenkin jo kertoo, että todennäköisesti Eira on ilvesten tietäjäsukua, ja jo hyvin nuorena Eira ymmärtää erikoiset näkijän lahjansa. Mielestäni nämä Eiran parantajan taidot, näyt ja yliluonnolliset kokemukset on hyvin kuvattu, vaikka toistuivatkin samantapaisina useaan kertaan:

Kotka levitti pitkät siipensä, liukui nousevan ilmavirtauksen mukaan ja rentoutui pitkään liitoon. Harmaanruskean kotkan sisään vangittu Eira kiljaisi tuuleen: jiah-a-a-a. Hän pelästyi outoa ääntään, ja liito katkesi kuin seinään. Eira putosi useita kymmeniä jalkoja alaspäin kunnes tavoitti tasapainonsa iskien raskaasti leveillä siivillään.

Eletään 1200-lukua, jolloin kristinusko ja pakanuus elävät rinnan; tästä kehkeytyy ristiriitoja jopa perheiden sisälle.

Aikuistuva Eira elää kahden miehen ristitulessa: samassa talossa kasvaneen Richardin ja Elofin, johon hän tutustuu myöhemmin joutuessaan lähtemään lapsuuden kodistaan. Tämä dramatiikka sekä muun muassa kotitilan perinnön kohtalo on keskeistä juonenkulun kannalta. Sivuhenkilöt kuten Eiran lapsuuden hoitaja ja äitihahmo sekä muutamat miespuoliset palvelijat ovat uskottavia ja miellyttäviä.

Tarinassa on vihaa ja rakkautta, uskollisuutta ja petollisuutta, hyviä ja pahoja ihmisiä. Moittisin kuitenkin sitä, että etenkin loppua kohden juonenkäänteitä oli mielestäni vähän liikaa ja liian nopeassa tahdissa. Eira saattoi esimerkiksi tuosta noin vaan tuohtuessaan lähteä talven selkään pitkälle matkalle hevosen kanssa. Ei kovin realistista, joten pikkuisen aikuisten sadun puolelle mentiin. Kyllä kuitenkin mielelläni luin loppuun.

Ei ole Utrion voittanutta mutta hyvä kakkonen. Toisaalta ei ehkä sittenkään ole oikeudenmukaista verrata esikoisteosta pitkän uran tehneeseen kirjailijaan...

Linkitän tähän nyt vain Sallan arvion, vaikka muitakin varmasti on; hän on tehnyt tarkkoja huomioita kirjan kielestä. Loppuratkaisusta olen täydellisen samaa mieltä.

Kristiina Vuori: Näkijän tytär
Tammi, 2012, 569 (s.)

8 kommenttia:

  1. Yhden Utrion olen lukenut, ja varsin jännittävä tarina, ehkä hieman liikaa juonenkäänteitä Utrion Uhristulissakin oli, niinkuin ilmeisesti tässäkin, näissä voi olla oma hohtonsa, jos taustatyö on tehty hyvin, kuten luukisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääkin katsoa, onko sulla bloggausta siitä.

      Poista
  2. Haastetta pukkaa - löytyy blogistani. Vastaile,jos siltä tuntuu :-)

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, pitäisi olla huolellisempi noiden kirjoitusvirheiden kanssa. Tykästyin kovasti Eiran tarinaan, joten odotan innolla Vuoren uusinta kirjaa. Olen lukenut melkein kaikki Utrion kirjat, ja Vuori sopii todella hyvin historiallisten rakkauskirjojen kirjoittajaksi, sillä heitä ei Suomessa kovin montaa ole.

      Poista
    2. Kyllä ilman muuta Vuorio on tervetullut tämän genren edustajaksi ja voisin lukea hänen seuraavan kirjansa. Onkohan sekin samantyyppinen historiallinen?

      Poista
    3. Samaa historiallista rakkaustarinaa, mutta eri henkilöt.

      Poista