tiistai 1. tammikuuta 2013

Anne Tyler: Amerikan lapset

Kaksi Koreasta samaan aikaan adoptoitua lasta, kaksi erilaista perhettä, perusamerikkalaiset Donaldsonit ja iranilaistaustaiset Yazdanit, siinäpä herkullinen lähtökohta kirjalle. Adoptiotyttäret yhdistävät kaksi erilaista perhettä ja perhe pitää tässä käsittää laajasti, sillä sukujuhlat ja loppua kohden isoäidit ja -isät  saavat ison roolin.

Odotin lapsettomuudesta ja  adoptiosta kertovaa kirjaa eikä se ollut sitä. Odotin kulttuurieroja käsittelevää kirjaa ja, no joo, sitä oli jonkun verran. Ennen kaikkea kirja oli "vain" tarina erilaisista ihmisistä ja heidän ihmissuhteistaan, ystävyydestä, rakkaudesta, jopa sairaudesta.

Jotain kliseisen amerikkalaista on esimerkiksi "äiti"- ja "isi" -rintanapit, mutta ei Bitsy Donaldson mistään komediasarjasta kuitenkaan ole, päinvastoin, hän on nainen, joka menee äärimmäisyyksiin pitäessään yllä tyttären korealaisia taustoja, esim. etnisten vaatteiden kautta.

Toinen äiti, Ziba, jää taustalle, kun hänen miehensä äiti,  iranilainen maahanmuuttaja Maryam nousee keskeiseksi henkilöksi. Maryamin kautta käsitellään jokin verran sopeutumista uuteen kulttuuriin, vaikka muutosta on jo vuosikausia:

"Sitä rupeaa uskomaan että ulkomaalaisuus määrittää jotenkin elämää. Ajattelee, että kaikki olisi erilaista jos vain kuuluisi joukkoon. "Jos vain olisin kotona", sitä sanoo ja unohtaa, ettei kaikkien täällä vietettyjen vuosien jälkeen kuuluisi sinnekään. Ei olisi kotona missään."

Kirjan lukemisesta on jo muutama viikko ja mieleen on jäänyt lähinnä tämä upea iranilais-amerikkalainen vanhempi nainen. Tyler kirjoittaa kyllä sujuvasti, mutta ehkä ennakkoon ajatellen odotin jykevämpää ja purevampaa teosta; minulle kokonaisuus jäi vähän laimeaksi arjen kuvaukseksi, mikä ehkä onkin se kirjan juju. Väistämättä kuitenkin vertailin Jean Kwokin niinikään Amerikkaan sijoittuvaan teokseen Girl in Translation, joka oli mielestäni paljon vaikuttavampi.

Google listaa ensimmäisiksi Lumiomenan Katjan ja Kirjavan kammarin Karoliinan arviot.

Anne Tyler: Amerikan lapset
Otava 2008, 329 (s.)
Alkuteos: Digging to America (2006)
Suom. Kristiina Rikman

2 kommenttia:

  1. Minulla on tämä loppusuoralla, olen tykännyt kovasti kirjan arkisuudesta ja sen hienoisesta ironiasta. Pidin kyllä Kwokin kirjastakin, mutta en osaa oikein vertailla näitä keskenään, Kwokin kirja on ehkä viihteellisempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, tosi erilaisia kirjojahan ne ovat ja kuten sanottu, tämä ei niin pureudu itse maahanmuuton ytimeen kuten Kwokin teos. Jotenkin tuo ironia ei iskenyt minuun mutta hyvä että pidät kirjasta ehkä minua enemmän. Tämä olikin ensimmäinen kirja, minkä luin Tyleriltä, olisikohan joku muu sitten parempi..?

      Poista