Istun työmatkalla lähijunassa ja pakollisten sähköpostien hoitamisen jälkeen kiinnitän huomiota matkustajien median käyttöön. Pieni vaunu, istumapaikat täynnä.
Vanhempi mieshenkilö lukee Iltasanomia. Kaksi nuorta poikaa kuulokkeet korvilla, kuuntelevat musiikkia ja tuijottavat kännyköitään. Keski-ikäinen nainen istuu vieressä iPadin kanssa. Näyttää lukevan jotain, ehkä e-kirja? Tai ainakin joku yhtenäiseltä tekstiltä näyttävä.
Mies vastapäätä: kuulokkeet korvilla ja tietokone sylissään.
Vieressä nuori poika nahkarotsissaan. Arviolta 14-15-vuotias. Lukee tavallista kirjaa, paksuhkoa romaania. Yes, nuorissa on toivoa! Vaikka puhutaan, että nuoret lukevat kirjoja entistä vähemmän, ainakin tämä on selvästi tarinassa. Hiplailee pinkki-violettia kirjanmerkkiä.
Mutta mikä kirja? En saa selvää, vilkuilen etukantta, mutta ei näy. Odotan sopivaa hetkeä. Sen erotan, että suomenkielinen.
Konduktööri tulee ja poika näyttää lippuaan. Kirjan kansi vilahtaa: Jo Nesbö.
****
(Sorry, nimen oikeaa kirjainmerkkiä ei ole tässä härpäkkeessä).
Kirja on hyvä valinta matkalle, pokkari mahtuu taskuun ja käteen :)
VastaaPoistaTotta. Itselleni on vaikea kuvitella ainakaan pidempää matkaa ilman luettavaa.
PoistaMielenkiintoiset havainnot. ;) Viimeksi pitkän matkan junassa sekä meno- että paluumatkalla keski-ikäinen nainen kailotti tuttavansa kanssa kännykässä yli puoli tuntia. Muutaman metrin päässä oli puhelinkeskusteluun suunniteltu koppi, selvästi merkittynä. Oi, miksi se viesti ei mene perille!
VastaaPoistaKiitos Marjatta. Tuollainen on rasittavaa. Ei minulla mitään erilaisten laitteiden käyttöä vastaan tietystikään ole, jos eivät häiritse. Joskus olen kuullut valituksia, kun junassa lasten annetaan katsoa tableteilta lastenohjelmia äänet isolla. Tässä junamatkassa oli niin virkistävä poikkeus tuo poika.
Poista