torstai 27. joulukuuta 2012

Kerstin Ekman: Tapahtui veden äärellä

Tämä oli hyvä kirja. Kuitenkin, kun teoksen lähtökohtana on kaksoismurha, olin alkuun epäileväinen, sillä dekkarimeininki ei joulun alla kiinnostanut. Tässä mennään kuitenkin perusdekkaria laajemmalle, usean päähenkilön kautta pientä kyläyhteisöä koskettavaan tragediaan. 

Teos on taitavasti rakennettu sukellus ihmisen elämään ja sisimpään. Kaksoismurhan arvoitus kestää kevyesti 500 sivua, niin montaa henkilöä se pienessä Pohjois-Ruotsin kylässä koskettaa. Niin monelle siitä on jäänyt salattu ajatelma, joka voi olla totta.

Yksi päähenkilöistä, Annie, tulee kylään poikaystävänsä perässä luonnonmukaisesti elävään kommuuniin tarkoituksenaan opettaa siellä lapsia. Toinen toimii kylässä lääkärinä, kolmas on perheensä veljessarjan hylkiö. Jollain lailla näiden ja usean muunkin henkilön elämät koskettavat toisiaan. Aikajänne on parikymmentä vuotta ja ihmisten kasvu ja muotoutuminen tuo lukijalle (ja kirjan henkilöillekin) ihmettelyn aiheita. Kaikki ei mene siten kuin saattaisi luulla. Ekman ei kuitenkaan ole kirjoittanut mitenkään heppoista ja ennalta arvattavaa tarinaa vaan käsittelee maagisen synkeälläkin tavalla rakkaussuhteita ja perheen sisäisiä ristiriitoja.

Pienenä kuriositeettina voisi mainita, että Helsingissäkin piipahdetaan, vaikka teosta leimaa tunturit, porot, koirat, metsä ja koko luonto jossain taustalla raameina tarinalle.

Kerstin Ekman on aina kiinnostanut kirjailijana, vaikka hänen tuotannostaan olen tainnut lukea vain hienon Herran armon. Tämä teos vain vahvisti käsitystäni Ekmanista ruotsalaisena ykkösluokan kirjailijana.

Kirja sai aikanaan Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon; suomalaisia samaisen palkinnon saaneita ovat mm. Kari Hotakainen (Juoksuhaudantie) ja Sofi Oksanen (Puhdistus).

Lause: Ei voi elää maailmassa elämättä siitä.

Kerstin Ekman: Tapahtui veden äärellä
Otava, 1993, 512 (s.)
Alkuteos: Händelser vid vatten
Suom. Oili Suominen

Ps. Kuvaa en tätä kirjoittaessani saanut käsiini, mutta voin todeta, että painoksen kansi ei ole kovin hääppöinen - valokuva tummasta järvimaisemasta.

11 kommenttia:

  1. Ekman on niin minunkin lukulistallani. Lupaan ensi vuonna tarttua kirjoihin!

    VastaaPoista
  2. Voi Ekman. Hänen tuotantonsa on aina kiehtonut, mutta en ole onnistunut siirtymään ajatuksista tekoihin.

    VastaaPoista
  3. Tätä en ole lukenut, mutta ruotsalaiset ovat kunnostautuneet dekkaririntamalla ennenkin :)

    VastaaPoista
  4. Kuulostipa aika kiinnostavalta - pitänee lisätä listalle tämäkin

    VastaaPoista
  5. Minun tekisi mieleni perehtyä hänen Sudentalja-trilogiaansa, jossa tapahtumat alkavat 1900-luvun alusta. Herran armon lukemisesta on vuosia mutta syvän vaikutelman se jätti, vaikken muista tapahtumia kunnolla. Se on siis trilogian ensimmäinen osa.

    VastaaPoista
  6. Tämä on ehdottomia kestosuosikkejani. Kun kysytään parasta lukemaani dekkaria, tarjoan yleensä tätä, vaikka sen luonnehtiminen dekkariksi onkin raakaa touhua. Kirjassa on niin paljon ulottuvuuksia. Aivan loistava tunnelma. Huh, pitäisikin lukea jälleen uudelleen. Tuosta murhatavasta muuten tuli jo ensimmäisellä kerralla mieleen, että Ekman tuntee suomalaisen Bodom-järven tragedian.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perinteinen dekkari se ei ole siinä mielessä, että tarina ei pyöri pelkästään murhamysteerin ympärillä ja lisäksi päähenkilöitä on useita. Ehkä se onkin juuri siksikin niin hyvä, että rikkoo genrerajoja. Yhteyttä Bodomiin tosiaan on, en huomannut sitä itse ajatella!

      Poista
  7. Minulla on tämä hyllyssä. Luin tämän joskus melko pian kirjan ilmestymisen jälkeen. Ihme kyllä en ole lukenut muita Ekmanin kirjoja, vaikka pidin tästä kirjasta todella paljon. Täytyisi tutustua hänen muihinkin kirjoihinsa.

    Vaikka lukemisesta on jo monta vuotta, muistan yhä kirjan tapahtumia ja erikoisia henkilöitä, kuten pojan ankeriaineen tai Annien.Kirja on todellakin jäänyt mieleen voimakkaan tunnelman kirjana. Sopivasti olen unohtanut murhien perimmäisen syyn, vaikka luulenkin muistavani murhaajan, joten tämän voisi lukea joskus uudestaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on kyllä hyvä muisti. Ankerias oli niin erikoinen juttu, että kirja varmaan tulee jatkossa aina mieleen ankerioista puhuttaessa.

      Poista
  8. Jännä kuinka täällä blogosfäärissä arvioidaan enimmäkseen ihkauusia teoksia. Taisit olla ainoa, jolta löysin arvion tästä merkittävästä ei-niin-vanhasta klassikosta. No, onhan minunkin pitänyt lukea se yli 20 vuotta ja vasta nyt saan aikaiseksi. Jännä kuinka jotkut teoksessa mainitut ilmiöt (esim.hippikommuunien perustaminen maalle) ovat ajankohtaisia Suomessa vasta tänään - tässähän käsitellään ajallisesti 70-80-lukujen vaihdetta. Koitan blogata aiheesta myös pian...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kyllä huomannut saman ja monesti tuntuu turhauttavalta kirjoittaa jostakin uutuudesta, josta on jo x-määrä postauksia. Ekman on kyllä hyvä!

      Poista