Jo Nesbø: Aave

Kirja oli heräteostos lukunälkään ruokakaupan pokkarihyllyltä. Kaikkihan tietävät Jo Nesbøn, tuon kansainvälisesti menestyneen norjalaisen rikoskirjailijan, mutta itse en kuitenkaan ollut häneltä mitään lukenut.

Ennakko-oletus: laadukasta pohjoismaista dekkariperinnettä tyyliin Mankell/Holt.
Lopputulema: kuin keskinkertainen toimintaelokuva.

Toisin sanoen olin jossain määrin pettynyt, niin toimintapainotteisia tapahtumat olivat. Karismaattisen ruma arpinaama ex-poliisi Harry Hole palaa Osloon oltuaan joitakin vuosia poissa maasta. Syynä on nuoren huumepojan kuolema, jota hän alkaa selvittää. Pojan kuolemaan kytkeytyy hänen entisen naisystävänsä poika, joka on Harrylle läheinen.

Kirjassa liikutaankin Oslon alamaailmassa ja ja kuvataan uuden huumeen viulun tuloa markkinoille. Tämä huumebisneksen kuvioiden selvittäminen on kyllä sinänsä mieleenkiintoista, vaikka toisaalta tuon maailman väkivallassa ja periaatteissa ei sinänsä mitään uutta ole. Mielenkiintoisen näkökulman tuo toki sen sijoittuminen Osloon.

Toimintajaksoihin toi epäuskottavuussa Harry Holen ylimaallinen selviytyminen kaikenlaisista vaikeuksista ja tappoyrityksistä kaulavaltimon vuotaessa verta.

Tässä moitiskelen, mutta kuitenkin luin lähes 600 sivua ja vieläpä aika nopeasti, joten ei tämä toki ihan huonokaan ollut vaan kielellisesti sujuvaa, mielenkiintoisia henkilöitä ja yllätyksellisiä juonenkäänteitä sisältävä viihdyttävä (?) dekkari (siis "dekkariviihdyttävä" eli jos ei haittaa saada tietoa huumepiirien kiristys- ja tappokeinoista). Odotin vain tällaiselta menestyjältä hieman enemmän.

Hieman pehmenin lukiessani tätä Annikan arviota. Totta, rotan aivoitukset olivat vetävä aloitus! Myös Margit on postannut Aaveesta.

Jo Nesbø: Aave
Wsoy 2012, 599 (s.)
Alkuteos: Gjenferd (2011)
Suom. Outi Menna